Vanhalla hautausmaalla Kaisu pääsi mielipuuhaansa, metsätöihin

24.9.19

Haukiputaan vanhaa hautausmaata on raivattu syyskuun ajan vapaaehtoisvoimin. Metsikköä on harvennettu ja hautamuistomerkkejä on otettu esiin aluskasvillisuuden seasta.


Minna Kolistaja Minna Kolistaja

Raivaussaha raikaa kirpeässä syysaamussa. Hyvät työvaatteet ovat tarpeen, sillä korkea aluskasvillisuus läiskähtelee märkänä polvia ja reisiä vasten.

Muutaman haukiputaalaisen vapaaehtoisen joukko raivaa Haukiputaan vanhaa hautausmaata. Yksi innostuneista talkoolaisista on Kaisu Suvanto.

– Tykkään tehdä mettätöitä. Ulkoilmassa oleminen on niin mukavaa ja tämä tekee hyvää hartioille.  Ja onhan tämä hyödyllistäkin, kun otamme kulttuurihistoriaa esille, Suvanto sanoo ja mätkäyttää sylillisen katkaistuja pihlajanoksia jo ennestään korkean oksapinon päälle.

– Tykkään heilua vesurin kanssa, Suvanto hymyilee.

Haukiputaan vanha hautausmaa erottuu nyt paremmin

Kulttuurihistoriallisesti arvokas alue Haukiputaan kirkon ja seurakuntatalon edustalla on saanut kasvonkohotuksen. Haukiputaan vanhaa hautausmaata on raivattu syyskuun ajan vapaaehtoisvoimin paremmin näkyville.

– Alue on avartunut selvästi etenkin kirkolle päin, iloitsevat Matti Raatikainen, Markku Rautio, Pertti Pikkuhookana ja Sirkka Katiska.

Vanhan hautausmaan raivaustöissä ovat pari kertaa viikossa syyskuun ajan huhkineet myös Pekka Kropsu, Heikki Kropsu, Terttu Isohookana, Einari Jämsä ja Kari Lamminparras.

– Pääsisäänkäynnin kohdalta kuusista pois otettu pois alimpia, jopa viisimetrisiä riippuoksia, jotta saataisiin tuo hautausmaata ympäröivä puuaita näkyviin, selittää sahamiehenä toimiva Pertti Pikkuhookana.

Pertti Pikkuhookana.

Pientä metsikköä on myös harvennettu maltillisesti. Risuläjiin ja polttopuuksi kelpaaviin pinoihin on päätynyt lähinnä heiveröisiä pihlajia, haapoja sekä pienimpiä kuusia. Muutama järeämpikin runko on sahattu, mutta ne puut ovat kaatuneet myrskyjen jäljiltä.

Kaikki eivät edes tiedä, että pieni metsikkö on hautausmaa

Talkoilla aluetta raivaavat uskovat, että suuri osa haukiputaalaisista ei ole edes tiennyt kirkon, seurakuntatalon ja kotiseutumuseon edustalla olevaa metsikköä hautausmaaksi.

– Varttuneemmat, syntyperäiset kuntalaiset kyllä mutta tuskin suurin osa muista. Eihän näitä hautoja oikeastaan ole aikaisemmin edes näkynyt, Pikkuhookana ja Katiska sanovat.

– Tämä on ihan kulttuuriteko, ajattelee Kaisu Suvanto.

Markku Rautio.

Osa hautausmaasta voisi jatkossa olla uurnahautausmaa

Vanhalla hautausmaalla on otettu esille hautamuistomerkkejä.

– Niitä ei väkisin etsitä, mutta jos aluskasvillisuuden seasta jotakin näkyy, se kaivetaan esille, kuvailee Oulun seurakuntien hautaustoimen päällikkö Tuomo Vuontisjärvi.

Tuomo Vuontisjärvi ja Matti Raatikainen tutkivat vanhaa metallista hautamuistomerkkiä suuren kuusen juurella.
Sirkka Katiska on puhdistanut sisäänkäynnin luona sijaitsevan sukuhaudan sammalen ja heinän vallasta.

Lisäksi on tarkoitus parantaa olemassa olevia polkuja kuorikatteella.

Haukiputaan vanha hautausmaa on otettu käyttöön 1700-luvulla. Viimeinen vainaja on haudattu vuonna 1890. Samana vuonna otettiin käyttöön uusi hautausmaa Ukonkaivoksen alueella, mutta vanhaa hautausmaata ei koskaan lakkautettu.

Mikäli niin olisi tapahtunut, alue voisi olla nyt tyystin toisennäköinen.

– Onneksi alue on säilynyt, Vuontisjärvi sanoo.

Ajatuksena on, että osa vanhasta hautausmaasta voisi jatkossa olla käytössä uurnahautausmaana.

– Keväällä katsotaan, onko täällä vielä pientä siivoamista. Aluetta kunnostetaan pikkuhiljaa. Tämä on ollut rauhassa pian 130 vuotta, ei tässä ole kiire minnekään.

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Haukiputaan seurakunta Ihmiset ja elämä