Valtterin ja Matildan perheen lemmikki pohjanpystykorva Bella on jo 11-vuotias.

Kerhoissa tehdään mukavia muistoja

27.9.19

Valtteri ja Matilda Marinilla on hauskoja kokemuksia kerhoista, ja sellaisia he haluavat luoda lapsille myös kerho-ohjaajina Oulunsalon seurakunnassa.


Elsi Salovaara Mari Aho-Palola

Kauanko olet ollut kerhonohjaajana ja miten päädyit kerhonohjaajaksi?

Valtteri: Olen 15-vuotias ja aloitin kerhon pidon viime vuoden kesänä, joten kerhoa on tullut pidettyä jo yli vuoden. Aloin ohjaajaksi, sillä halusin luoda nuoremmille samoja hauskoja kokemuksia, joita olen kokenut kerhoja käydessä.

Matilda: Olen 16-vuotias ja olen pitänyt kerhoja kaksi vuotta, nyt kolmatta vuotta. Minulla on ollut joka vuosi eri kerhonpitäjäkaveri. Kaikki isosisaruksemme ovat pitäneet kerhoja, se ainakin innosti. Ja kun itse olen läpi lapsuuteni käynyt kaikenlaisissa kerhoissa, halusin luoda lapsille hauskoja muistoja.

 

Millaisia kerhoja olet vetänyt?

Valtteri: Aloitin kerhojen pitämisen pelkällä Puuhakerholla, jossa tehtiin kaikenlaista, askartelusta leikkeihin ja ulkopuuhiin. Nykyään pidän jo kahta kerhoa, Kaverikerhoa sekä samaa Puuhakerhoa. Kaverikerhossa tehdään kavereita ja pidetään hauskaa kaikkien kanssa.

Matilda: Olen pitänyt puuha-askartelukerhoja alakoululaisille ja nyt koira-kaverikerhoa puuhakerhon lisäksi.

 

Mikä kerhon ohjaamisessa on parasta?

Valtteri: Kerhon pidossa parasta on muiden kanssa hauskan pitäminen ja se, että saa tehdä nuoremmille kaikenlaista tekemistä.

Matilda: Se, kun näkee, miten hauskaa lapsilla on. Ja saamme itse suunnitella koko kerhon kulun, se on mukavaa myös.

 

Kerro hauskin kerhomuistosi, joko ajalta kun olit itse kerholainen tai kun olet ollut ohjaajana.

Valtteri: Hauskin muistoni kerhon käynti ajalta oli reissu Superparkiin. En ollut koskaan ennen käynyt Superparkissa, joten se oli kiva ja hauska päivä.

Matilda: Olin tyttöjen liikuntakerhossa noin 5. luokalla, siellä oli hauskaa, kun sai itse ideoida mitä tehtäisiin. Hauskin muisto on nyyttärityyppisistä pikkujouluista. Siellä hyppäsin puolapuilta katosta riippuvaa köyttä pitkin toisille puolapuille, se oli todella hauskaa. Se kerta oli samalla kerhon viimeinen kerta, joten oli vähän haikeaakin, koska se oli ollut niin huippu kerho.

 

Kommentoi ja lähetä terveisiä täällä

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Oulunsalon seurakunta