Kolumni: Elämää kuplissa

19.9.19

Suomalainen ja afrikkalainen kupla on erilainen, ja molemmissa on omat vahvuutensa, toteaa Saara Kalaluka.


Kupla. Niin afrikkalainen mieheni vuosia sitten kuvasi elämäämme Suomessa. Fairy tale, satu. Sittemmin olemme olleet perheenä takaisin Afrikassa jo yli 10 vuotta.

Miehelleni elämä suomalaisessa yhteiskunnassa oli kupla siksi, että ”oikeita ongelmia ei ollut”. Kaikki toimi ja kaikkea oli. Meillekin opiskelijoina ja pienten lasten vanhempina.

Tasokas julkinen terveydenhuolto ja -liikenne, kunnallinen päivähoito, ilmainen peruskoulutus ja jatko-opiskelumahdollisuudet, kirjastot, puhdas luonto ja vesi, toimiva jätehuolto ja kierrätys.

Kuitenkin, elämämme myös täällä Afrikassa on kupla – minulle. Kaikki on mahdollista ja kaikki järjestyy.

Jatkuva valo ja lämpö, ympärivuotinen kasvukausi. Maanomistamisen helppous ja rakentamisen yksinkertaisuus. Mahdollisuus aputyövoiman palkkaamiseen. Sukupolvien rinnakkaiselon rikkaus perheissä.

Kansainvälisyys- ja suvaitsevaisuuskasvatus toteutuu lasten kouluarjessa pinnistelemättä, kasvavat monikielisyyteen elinpiirinsä ansiosta. Mahdollisuutta rajattomaan nettiin ei nuorisolla ole, mikä vähentää äidin naputuksen aiheita.

Aina voi soittaa jollekin ja apua saa: tuttu taksikuski ryntää 15 minuutin varoitusajalla apuun auton hajotessa keskellä vilkasliikenteistä katua, koulubussin kuljettaja kärrää juniorin koulun päätyttyä sopivaan paikkaan kävellen haettavaksi, mekaanikko tekee työnsä kadunlaidassa ja ohikulkijat huolehtivat liikenteenohjauksesta.

Kaikkeen varautumisen oppii: jos ei ole sähköä keittämiseen, on kaasuhella tai viimeisenä oljenkortena puuhiilikeitin.

Ilmassa viipyilevä pöly värjää vaalenevan taivaanrannan puuterivärein ja valmistaudun taas uuteen, kuumuutta enteilevään päivään. Kiitollisuuteen on aihetta.

Kirjoittaja koordinoi Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyötä eteläisessä Afrikassa

Kaikki on mahdollista ja kaikki järjestyy.

Saara Kalaluka

Lue lisää aiheesta:

Näkemyksiä