Kuva: Vesenterä

Kolumni: “Onko korvien välissä suojeltavaa?”

11.9.19

Kysy tuo ylläoleva kysymys itseltäsi, jos pyöräilykypärän käyttö nolottaa, kannustaa Ada Vesenterä.


Ada Vesenterä

Nyt syksyllä, kun koulut ovat alkaneet ja uudet pienet koululaiset ovat ottaneet pyörät alleen, muistelee itsekin peruskouluaikaa. Koulumatka tuli taitettua milloin kävellen, pyörällä, bussilla tai vanhemman kyydillä.

Yläasteella menin harvoin pyörällä, koska en kehdannut pitää kypärää enkä uskaltanut polkea ilman sitä. Lukion ensimmäinen vuosi meni samoissa merkeissä.

Toisella vuodella aloin kyseenalaistaa omaa päätöstäni. En pitänyt maailman halvinta henkivakuutusta mukanani, koska muut pitivät minua nössönä. Tai näin ainakin ajattelin.

En saanut koskaan lupaa ajaa ilman kypärää, syystäkin. Jos kaadut pysähtyneen pyörän selästä asfaltille, pudotus on silloin jo korkea ja päähän tuleva voima suuri. Siihen kun lisäät vauhdin, kenties jonkun esteen esimerkiksi toisen pyörän, auton tai lamppupylvään, on soppa valmis. Päästäsi tulee siinä tilanteessa äidin sanoin “kissan kupit”.

Ajatus oksettaa. Kun näen pyöräilijöitä ajamassa autotien vieressä, voin vain huokaista helpotuksesta, ettei mitään ehtinyt noiden vuosien aikana sattua.

Kun äiti oli nuori ja epäili pyöräilykypärän tärkeyttä, vaari kysyi yhden kysymyksen “Onko korvien välissä suojeltavaa?”Tämän kysymyksen minäkin olen saanut kuulla siitä asti, kun pyöräilykypärä jäi kotiin. Olen 19-vuotias ja korvieni välissä on varmasti suojeltavaa. Niin sinunkin.

Kadulla tulee usein vastaan pyöräileviä perheitä, joissa vanhemmilla ei ole kypärää päässä. Miten lapsi voi pitää kypärää tärkeänä suojana, jos hänen siinä vaiheessa tärkeimmät ihmisensä eivät halua suojata omaa päätään?

Ada Vesenterä

Kirjoittaja on oululainen kirkkovaltuutettu

Anna palautetta kolumnista täällä

Lue kirjoittajan muut kolumnit:

Kolumni: Kevät, EVVK?

Kolumni: Mp mää?

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Näkemyksiä