Kolumni: Metsä ja messu

1.9.19

Metsässä on oiva mahdollisuus kuunnella Raamatun opetusta, kirjoittaa Martti Hannula.


Martti Hannula

Loppukesä on upeaa aikaa meille, jotka tykkäämme etsiä metsän antimia. Minua metsä kutsuu marjastamaan. Tänä vuonna mustikkaa on ollut niukasti. Niinpä riittävän sadon keräilyyn on mennyt aikaa kymmeniä tunteja. Se on ollut laatuaikaa – metsäkirkossa.

En juuri osaa lukea luontoa ja vain aavistan, kuinka syvältä luotaa Erkki Lemisen runokuva: ”Luonto on avaramielinen ja kärsivällinen. Se ei vaadi eikä soimaa, vaan odottaa ja antaa. Se on Luojansa kaltainen, päästää kiireiset menemään, mutta puhelee kuunteleville.”

Samaistun lähinnä noihin kiireisiin, kuitenkin niin, että minulle marjastus – niin kuin hiihtelykin – tarjoaa oivan tilaisuuden kuunnella kännykän kautta kiintoisinta ja antoisinta mahdollista. Yleensä valitsen raamattuluentoja tai muuta hyvää Raamatun opetusta.

Raamatun sanaa kuullessa oppii paremmin tuntemaan Jumalaa ja myös itseään. Jumalan suuruuden, pyhyyden ja rakkauden valossa näkee rakkaudettomat asenteensa ja tekonsa, tunnustaa kaiken mielellään ja uskoo anteeksi saaduksi. Ansioitta, armosta. Armon ilmapiirissä tunnit kuluvat siivillä – ja marjojakin kertyy.

Tällainen metsäkirkko on jumalanpalvelusta: siinä Jumala palvelee. Hän jakaa armoa ja rauhaa. Sitä meistä jokainen sisimmässään kaipaa.

Sitä myös Isä kaipaa: yhteyttä lastensa kanssa, yhteistä laatuaikaa, tilaisuutta palvella.

Sille erityinen tilaisuus on messu. Saarna antaa kantovoimaa koko messulle. Onkin hyvä pyydellä, että Jeesus antaisi saarnaajille jaettavaa; rakkautta ja kykyä rohkeasti avata ilosanoman salaisuutta.

Sitäkin minä kaipaan, että meiltä liikenisi viisi minuuttia lisäaikaa saarnalle ja koko messulle – seurakunnan yhteiselle laatuajalle!

Martti Hannula

Kirjoittaja on oululainen kirkkovaltuutettu

Anna palautetta tekstistä

Lue lisää aiheesta:

Näkemyksiä