Kuva: Marjo Tapaninen
Muukalaisen ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että ainoastaan suomalainen "leventää seiniä ja kattoaan", Marjo Tapaninen sanoo. Avoimessa vuorovaikutuksessa uskalletaan sanoa myös ne reunaehdot, joita yhteinen eläminen molemmilta vaatii.

Pakolaisvirta merkitsi väistämättä tutustumista muihin uskontoihin

27.9.19

Kun Ouluun saapui neljä vuotta sitten tuhansittain pakolaisia, Marjo Tapaninen oli yksi aktiivisen roolin ottaneista kaupunkilaisista. Kokemukset opettivat hänelle myös reunaehtojen tärkeydestä.


Riitta Hirvonen Riitta Hirvonen

Elettiin syksyä vuonna 2015. Euroopan pakolaiskriisi toi Suomeen ennätysmäärän turvapaikkaa hakevia ihmisiä Lähi-idästä, Afrikasta ja Etelä-Aasiasta. Oulu sai heistä osansa.

Jotta jokainen tulija sai katon päällensä, lämmintä vaatetta ja ruokaa, tarvittiin organisointiin iso joukko vapaaehtoisia. Yksi heistä oli Marjo Tapaninen, josta tuli myöhemmin Oulun vastaanottokeskusten tukiyhdistyksen työntekijä.

Tapaninen ei enää työskentele yhdistyksessä, mutta hän muistaa tuon harvinaislaatuisen ajanjakson hyvin.

Islamilaisuuden pitäisi olla tutumpi uskonto

Suurin osa turvapaikanhakijoista oli muslimeja. Tapaninen kohtasi ryhmissä erityisesti musliminaisia. Hän tottui siihen, että yhteiset tapaamiset keskeytyivät rukoushetkien ajaksi.

– Keskeytykset tuntuivat aluksi hieman hämmentäviltä, mutta asiasta ei paljoa keskusteltu. Halusimme kunnioittaa ihmisten uskonnonvapautta, heidän oikeuttaan harjoittaa omaa uskoaan.

– Valtauskonnon edustajana mietin rukouksien sallimista myös vastuun näkökulmasta. Enemmistöön kuuluvana en halunnut kohtaamisiimme jännitteitä ja ristiriitaisuuksia.

– Nyt ajattelen, että keskustelua ja tietoa rukoushetkistä olisi voinut olla enemmän. Olimmehan koolla Suomessa, tyystin eri paikassa kuin siellä missä rukoushetket uskonnon harjoituksiin kuuluvina on määritelty.

Tapanisen mukaan suomalaiset tarvitsisivat lisää tietoa islamilaisuudesta yhä edelleen.

– Islamilla on monet kasvot. Tapasin tukiyhdistyksessä naisia, joilla oli pään peittävä huntu mutta myös muslimeja, jotka pukeutuivat länsimaalaisittain.

Tapanisen mielestä Pohjois-Suomen islamilaisella yhdyskunnalla Oulussa olisi tällä hetkellä positiivinen mahdollisuus tehdä islamia tutuksi pohjoissuomalaisille.

Suomalaiset tarvitsisivat lisää tietoa islamilaisuudesta yhä edelleen.

Marjo Tapaninen

Piispa Kalliala rohkaisee uteliaisuuteen

Turun piispa Kaarlo Kalliala puhui toisuskontoisten kohtaamisesta syyskuisessa piispainkokouksessa.

Puheenvuorossaan piispa kannusti suomalaisia olemaan enemmän rohkeita kuin arkoja tutustumisissa eriuskontoisiin.

Kalliala sanoi haluavansa itse olla mieluummin luottavainen kuin epäluuloinen niitä kohtaan, joiden uskonto on eri kuin hänellä.

Kalliala painotti piispojen tapaamisessa, että Suomi on tällä hetkellä selvästi ja näkyvästi moniuskontoinen maa.

Tämän tosiasian ei hänen mukaansa tarvitse häkellyttää ketään, sillä Suomea voi pitää perustellusti jopa edelläkävijänä moniuskontoisuudessa, kun vertailukohtina ovat muut pohjoismaat.

Kalliala muistutti, että Suomessa on asunut juutalaisia ja tataarimuslimeja jo Venäjän vallan ajasta saakka. Suomen Islam-seurakunta perustettiin 1925, toisena Euroopassa, ja Helsingin ja Turun juutalaiset seurakunnat muutama vuosi aikaisemmin.

Lempeyttä ja laupeutta asenteisiin

Kallialan mukaan kohtaamisissa toisuskontoisten kanssa on ennen kaikkea tärkeää kuulostella yhteistä ihmisyyttä.

Juuri tätä, ihmisten samankaltaisuutta, Marjo Tapaninen on usein kokenut työssään maahanmuuttajien parissa.

Hän kertoo ystävystyneensä Somaliasta Suomeen tulleen musliminaisen kanssa. Kahden entuudestaan toisilleen tuntemattomien ihmisen välejä hän kuvaa sisarelliseksi.

– Uskonnot – hänen ja minun – eivät määritä ystävyyttämme. Tärkeämpää on se, että olemme asenteeltamme lempeitä ja laupiaita toisillemme.

Tapaninen tietää käyttävänsä vanhahtavaa sanaa puhuessaan laupeudesta.

Hänestä ilmaisu kuvaa kuitenkin oivallisesti sitä, millaisena hän mielellään näkisi suhtautumisen muukalaisia kohtaan. Halu ymmärtää toista ihmistä ei ole uhka itselle eikä omalle uskonnolle, hän toteaa.

=> Kommentoi ja anna palautetta jutusta

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko