Toiveena on uusi elämä

4.9.19

Uskonsa vuoksi Iranista Ouluun pakenemaan joutunut perhe pelkää karkotusta Suomesta.


Teksti ja kuva: Elsi Salovaara

Sohvalla Oulun keskustassa istuu hymyilevä kolmihenkinen perhe. Valokuvan ottamisen jälkeen vanhempien katseisiin nousee kuitenkin taas pelko.

Maryam, Armin ja heidän poikansa Artin hakevat turvapaikkaa Suomesta.

Viime viikkoina Suomessa on keskusteltu maahanmuuttopolitiikan linjauksista. Erityisesti huomiota on kiinnitetty kristittyjen turvapaikanhakijoiden käännytyksiin, joita on verrattu jopa toisen maailmansodan aikaisiin juutalaisten luovutuksiin Natsi-Saksalle.

Maryam ja Armin ovat seuranneet uutisotsikoita maanmiehestään Sadrarista, joka palautettiin Iraniin, eikä hänestä ole kuultu sen jälkeen. Tämä voi olla myös heidän kohtalonsa.

Perhe joutui pakenemaan synnyinmaastaan, koska he kääntyivät kristityiksi.

– Islaminuskoiseksi syntynyt ei yksinkertaisesti voi vaihtaa uskontoa, se on kiellettyä, kertoo perheen puhemiehenä toimiva Maryam.

Rakastava Jumala voitti puolelleen

Perhe on ollut kristitty noin kolme vuotta. Ensiksi kristinuskosta kiinnostui Armin, joka tutustui siihen armenialaiseen vähemmistöön kuuluvan ystävänsä kautta.

– Hän oli ystävällinen ja rakasti kaikkia, Maryam luonnehtii miehensä ystävää.

Maryam suhtautui aluksi kielteisesti toiseen uskontoon.

Käänteentekevää hetki Maryamille koitti, kun hänen äitinsä sairastui syöpään. Lääkäreiden mukaan kemoterapiastakaan ei olisi apua.

Armenialaiset ystävät rukoilivat Maryamin ja hänen äitinsä puolesta. He myös kertoivat pariskunnalle enemmän Raamatusta ja sen opetuksista.

– Islaminuskoisena pelkäsin Allahia, minulla ei ollut häneen muunlaista suhdetta. Puheet kristinuskon rakastavasta Jumalasta koskettivat sydäntäni.

Rukouksiin vastattiin ja ihme tapahtui, hoidot tehosivat ja äiti parani. Maryam uskoo, että siitä on kiittäminen Jumalaa.

– Sen jälkeen minäkin annoin sydämeni Kristukselle.

Oulu tuntuu jo kodilta

– Minulla on nälkä, viisivuotias Artin toteaa selvällä suomella. Hän oppi kielen nopeasti päiväkodissa.

– Kun asuimme Heikinharjun vastaanottokeskuksessa, meille sanottiin, ettei lapsemme pääse päivähoitoon. Menin itse päiväkodin johtajan juttusille ja kerroin hänelle tilanteestamme. Päiväkotipaikka on yksi monista Jumalan lahjoista heille, Maryam toteaa.

Perhe on ollut Suomessa noin kaksi vuotta. Ouluun heidät sijoitettiin joulukuussa 2017. Arkkitehdiksi opiskellut Maryam pitää kaupunkia kauneimpana näkemistään suomalaiskaupungeista.

Perhe on pyrkinyt sopeutumaan uuteen kotimaahan. He ovat opiskelleet kieltä ja Maryam on osa-aikatöissä arkkitehtitoimistossa.

Oma paikka on löytynyt myös muiden kristittyjen joukosta. He ovat myös kutsuneet aktiivisesti uusia ihmisiä seurakuntayhteyteen.

 

Iranissa meillä oli kaikki: perhe, työ ja opiskelut. Eräänä päivänä päätimme lähteä, koska meidän oli pakko.

 

– Olemme saaneet täällä uuden perheen. Kaikki tämä on ollut Jumalan lahjaa, Maryam ja Armin sanovat.

Maryam ja Armin toteavat, että kristittyinä rukous nousee heillä sydämestä, kun taas muslimeina he kokivat sen uskonnollisena velvoitteena. Taustalla oli helvetin pelko. Vapaus uskoa ja ilmaista sitä vapaasti on noussut tärkeäksi arvoksi.

Maryam kertoo, että varsinkin laulaminen on tullut hänelle tärkeäksi. Iranissa hän ei saanut laulaa, sillä se on naisilta kiellettyä.

– Laulaminen on paras tapa ilmaista sydämen tiloja ja ylistää Jumalaa.

Ihmisoikeudet eivät toteudu Iranissa

Iranissa pariskunta joutui ongelmiin, kun he uskaltautuivat puhumaan Jeesuksesta. Maryamin ja Arminin elämää alettiin hankaloittaa opiskeluissa ja töissä.

Armin myös pidätettiin, eikä siitä saanut uhkauksien pelossa kertoa kenellekään tai kirjoittaa asiasta esimerkiksi sosiaaliseen mediaan.

– Suomalaiset viranomaiset näkevät ehkä vain Iranin valtion välittämän virallisen kannan, ja uskovat vakuutteluja siitä, että ihmisoikeuksia noudatetaan, mutta se ei ole totta.

Molempien suvut ovat erittäin uskonnollisia. Arminin ja Maryamin kääntyminen merkitsee suurinta häpeää, eivätkä sukulaiset halunneet olla heidän kanssaan enää missään tekemisissä. Suvut myös uhkailivat heitä, elleivät he kääntyisi takaisin islamiin.

– Armin olisikin todennäköisesti joutunut vankilaan lopullisesti. Iranissa meillä oli kaikki: perhe, työ ja opiskelut. Eräänä päivänä päätimme lähteä, koska meidän oli pakko, Maryam kertoo.

Kokemustensa pohjalta heitä ihmetyttää maahanmuuttoviranomaisten perustelu, jonka mukaan paluu Iraniin on turvallista. Maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan uskontoa voi harjoittaa turvallisesti oman kodin seinien sisällä.

– Mutta kristinuskon ydinhän on juuri se, että kertoo muille ilosanomasta. On ihmisoikeus päättää omasta uskostaan.

Kaikesta huolimatta perhe luottaa siihen, että Jumalalla on suunnitelma heitä varten.

Mitä mieltä olet aiheesta? Anna palautetta jutusta.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko