”Vapauttavinta oli ymmärtää, että väkivaltaisuus on oire kovista kokemuksista”

27.9.19

Jenny paiskoi tavaroita ja pahoinpiteli puolisoaan verbaalisesti. Fyysiseen väkivaltaan ajautuminen oli vain ajan kysymys. Jenny sai kuitenkin apua ehkäisevää väkivaltatyötä tekevästä järjestöstä.


Iita Pirttikoski Pixabay

Haukkumista, huutoa ja tavaroiden paiskomista. Lyöminen oli vain ajan kysymys. Maria Akatemiassa Jenny ymmärsi käytöksensä syyt.

Vauhdikas, eloisa, ja kaverikatraan kanssa ulkoleikeissä viihtyvä. Tällainen Jenny, 25, oli ennen rajun koulukiusaamisen alkua. Toiset alakoululaiset haukkuivat ja uhkailivat häntä ja vanhemmat pojat kävivät kimppuun. Maahanmuuttajaisän ja kantasuomalaisen äidin tyttärelle osoitettiin, että hän ei ollut samanlainen kuin muut.

– Miksei minulla voi olla pitkät, blondit hiukset, Jenny muistaa miettineensä.

Helppoa ei lapsuus ennen tätäkään ollut, sillä sekä äidillä että isällä oli mielenterveysongelmia, ja vanhemmat Jennyn ollessa 2-vuotias.

 

Kiusaaminen ajoi itsensä viiltelyyn

Äitinsä Jenny on kokenut aina rakastavaksi ja läheiseksi, isän taas turvattomaksi ja narsistiseksi.

Jenny ja hänen isosiskonsa asuivat äidin kanssa eron jälkeen, mutta koulukiusaamisesta äiti ei tiennyt. Jenny ei halunnut kuormittaa häntä. Siskokset kantoivat jo lapsina paljon vastuuta perheen arjesta.

10-vuotiaana Jenny sairastui masennukseen ja 12-vuotiaana syömishäiriö bulimiaan.

– Viiltelin, oksentelin, poltin, raavin ja löin itseäni. En pitänyt niitä epänormaaleina tapoina selvitä vaikeista tunteista.

Bulimian ja anoreksian kanssa hän vääntää edelleen kättä.

Teini-iässä saadun psykoterapian jälkeen Jenny ei ole käyttänyt mielenterveyspalveluita.

– Varmasti olisi tarvetta, mutta hakeutuminen aikuisten palveluihin on osoittautunut haasteelliseksi.

 

Tavaroiden paiskomista, huutoa ja haukkumista

– Teinirakkautta, Jenny naurahtaa muistellessaan hänen ja nykyisen avopuolison tapaamista 17-vuotiaina.

Suhteessa oli alusta saakka kitkaa, sillä Jenny koki miehen perheen suhtautuvan häneen rasistisesti. Mies pyrki puolueettomuuteen, mutta Jenny menetti usein malttinsa yleensä juuri miehen perhettä koskevissa kiistoissa.

– Paiskoin tavaroita ja pahoinpitelin häntä verbaalisesti: haukuin ja huusin. Fyysiseen väkivaltaan ajautuminen oli vain ajan kysymys.

Avopuoliso reagoi yleensä vetäytymällä, mutta kerran hän avautui tuntemuksistaan: Jenny satutti häntä käytöksellään. Se sai Jennyn miettimään, mutta avun hakemiseen tarvittiin vielä yksi välikohtaus.

– Tuli suurempi sanaharkka ja rikoin miehen tietokoneen. En vielä silloinkaan lopettanut raivoamista ja huutamista. Sen jälkeen tajusin että jotakin oli tehtävä.

Terveysasemalta tarjottiin keskusteluapua, mutta Jenny kaipasi jotain muuta. Hän päätyi Maria Akatemian verkkosivuille, ja niiden sisältö puhutteli.

– Itsensä satuttaminen, vihan tunteet ja pelko toisen ihmisen satuttamisesta, hän luettelee.

 

Vertaisryhmästä oli eniten apua

Akatemia tarjosi Jennylle yksilökäyntejä ja ryhmätapaamisia muiden väkivaltaisesti oireilevien naisten kanssa. Yksilökäyntien jälkeen Jenny ei aikonut enää vastata Akatamian puheluihin, mutta toisin kävi.

– Tuntui että oli pakko antaa itsestäni jotain että pääsen eteenpäin. Ja ryhmä auttoi lopulta eniten.

Vertaisryhmäläisten edessä Jenny lupasi välttää riidoissa henkilökohtaisuuksia jahuutamisen sijaan keskustella . Päätös on pitänyt.

Avopuolison perhe lietsoi ristiriitoja, mutta omien reaktioiden perimmäiset syyt olivat syvemmällä. Riidellessä mies vetäytyi ja Jenny koki tulevansa torjutuksi ja hylätyksi – aivan kuten lapsena.

Maria Akatemiasta hän sai apua viime syksystä tämän vuoden kevääseen, ja sen myötä myös masennus on väistynyt.

– En usko, että yksin olisin pystynyt ymmärtämään lapsuudestani ja nuoruudestani johtuvan käytökseni syitä. Kaikkein vapauttavinta on ollut ymmärtää, että väkivaltaisuus on oire kovista kokemuksista. En olekaan paha ihminen.

Jenny työskentelee kunnallishallinnossa ja viettää vapaa-aikansa läheisten ja koiraharrastuksen parissa. Äidin ja siskon kanssa Jenny on läheinen.

17-kesäisten teiniromanssista on kypsynyt tasapainoinen suhde, vaikka rajuimpien riitojen aikaan ero oli lähellä. Nyt pari suunnittelee häitä.

Jennystä on myös alkanut kuoriutua esiin lapsuusvuosien eloisuus.

– Mieheni mukaan olen koko ajan jotain hölmöilemässä, Jenny naurahtaa.

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä