Markku Rahko, Mirja Järvitalo ja Raili Rahko ovat kirkkokavereita.

Kaverin avulla kirkkoon

9.10.19

Tyrnävän kirkkokaverit vievät jumalanpalvelukseen heitä, jotka eivät omin voimin pääse paikalle.


Kolme ikäihmistä odottaa jo Lepolan palvelutalon aulassa ulkovaatteisiin sonnustautuneena. Tyrnäväläinen Raili Rahko kumartuu pyörätuolissa istuvan naisen puoleen, koskettaa kevyesti käsivarresta ja sanoo: ”Hei, hei. Lähdetäänkö kirkkoon?”

Raili ja hänen puolisonsa Markku Rahko kuuluvat Tyrnävän seurakunnan kirkkokavereihin.
Seurakunnan järjestämässä toiminnassa on mukana kymmenisen vapaaehtoista, jotka vievät omalla vuorollaan jumalanpalvelukseen jonkun paikallisen vanhainkodin tai palvelutalon asukkaan.

 

Käytännön apua ja läsnäoloa

Tänään on mikkelinpäivä ja Tyrnävällä on vuorossa Rauhanyhdistyksen kirkkopyhä. Kirkkokaverit ja heidän jumalanpalvelusseuransa ovat paikalla hyvissä ajoin ennen messun alkua.

Kaverit työntävät kirkkovieraat ensimmäiseen penkkiriviin ja istahtavat näiden taakse. Vanhuksilta raotetaan takkia ja heille etsitään ovenpielestä napatusta virsikirjasta messun ensimmäinen virsi.

Jos kirkkovieras haluaa ehtoollisen, kirkkokaveri vie hänet alttarille tai pyytää pappia tarjoilemaan istumapaikalle. Tarvittaessa autetaan myös vessakäynneissä.

Tärkeintä on pitää huolta toisesta, välittää tunne läsnäolosta, tietävät Raili ja Markku Rahko.

– Vaikka ihminen ei pystyisi puhumaan tai häneen ei saisi kontaktia, juttelemme aina jotakin.

 

Hyvä kirkkokaveri on joustava ja välittävä

Tyrnävän kirkkokaveritoiminta sai alkunsa seurakunnassa toimivasta Nuorten Palveluryhmästä. Ryhmä ulkoiluttaa säännöllisesti paikkakunnan ikäihmisiä. Ulkoilutettavat toivoivat pääsevänsä myös kirkkoon ja niin diakoniatyöntekijä Salme Kinnunen alkoi etsiä tehtävästä kiinnostuneita vapaaehtoisia.

Kirkkokaveriksi voi ryhtyä kuka tahansa täysi-ikäinen. Uusien kavereiden kanssa käydään aina läpi vapaaehtoistoiminnan periaatteet. Rauhallisuus on valttia, samoin turvallisuuden huomioiminen.

– Joustavuus, kärsivällisyys ja välittävä läsnäolo ovat myös tärkeitä, Kinnunen summaa.

 

Seurauksena hyvä ja haikea mieli

Raili ja Markku Rahko olivat ensimmäisten vapaaehtoisten joukossa, kun kirkkokaveritoimintaa aloiteltiin.

– Tämä on luontevaa, sillä käymme joka tapauksessa sunnuntaina jumalanpalveluksessa. Samalla voi tehdä hyvää ottamalla kirkkoon mukaan jonkun toisenkin, Markku toteaa.

Välillä saatettavien kanssa syntyy antoisia keskusteluita. Jos sanoja ei ole, kosketus voi auttaa, varsinkin muistisairaan ja levottoman kirkossakävijän kanssa.

Parin tunnin reissusta on lopputuloksena hyvä mieli.

– Kun jumalanpalvelus ja kirkkokahvit ovat ohitse, minut valtaa usein jopa haikeus, Raili miettii.

 

Kirkkokäynti rauhoittaa ja ilahduttaa

Mikä merkitys kirkossakäynnillä on palvelutalossa tai vanhainkodissa asuvalle ikäihmiselle?
Tällä kerralla kirkkoon lähteneistä ikäihmisistä ei löydy haastateltavia, mutta Karoliina Mainio palvelutalo Lepolasta sanoo kirkkokäynnin sekä rauhoittavan että ilahduttavan.

– Sekin piristää, että asukkaat pääsevät juttelemaan talon ulkopuolelta tulevan väen kanssa, vanhustyön vastaava hoitaja sanoo.

Mainion mukaan moni osaa kertoa itse, mikäli haluaa kirkkoon, mutta joskus tehdään yhteistyötä omaisten kanssa. He yleensä kertovat, jos kirkossakäynti on aikaisemmin kuulunut läheisen tapoihin.

Myös Lepolassa järjestetään silloin tällöin ehtoollisjumalanpalveluksia ja hartauksia. Joskus henkilökunta myös vie asukkaita kirkkoon, mutta säännöllistä mahdollisuutta siihen ei ole.

– On aivan ihanaa, että on vapaaehtoisia, jotka tekevät tällaista työtä, Mainio kiittää.

Anna palautetta jutusta

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Seurakunnan leiri voi myös olla paikka tehdä vapaaehtoistyötä

Vapaaehtoistyöstä tehoja ansioluetteloon

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Tyrnävän seurakunta