Kolumni: Kotoisaa syksyä

10.10.19

Marjo Koski Vähälä pohtii: Vaikka nautin siitä, että syksyssä on iloa ja eloa ja menoa, silti tarvitsen myös hiljaisuutta. Aikaa itselleni, ajatuksille.


Nautin syksystä. Syksyn alussa sain hetken seurata nuoria hengellisessä tapahtumassa, kesän kaatajaisissa.

Oli hienoa nähdä, kuinka nuoret nauttivat vielä monesta kesän jutusta Sanan, musiikin ja yhdessäolon kautta ja lopulta ”kaadettiin kesä”. Ovi aukeni syksylle ja katseet suunnattiin eteenpäin.

Minulle tuo ”kaatajaisviikonloppu” oli kuitenkin pääosin lomaa, lepoa ja hiljaisuutta. Istuin yksin suuressa 1850-luvun majatalossa ja vain ihastelin ja mietiskelin. Välillä löysin itseni kävelemästä hevoslaitumen reunamilta. Olin kuin unessa. Aika pysähtyi. Tuon viikonlopun lepäilin hiljaisuudessa tekemättä mitään.

Tämä tuntuu kodilta. Tässä haluan olla.

Marjo Koski-Vähälä

Mietin paljon taakse jäänyttä kesää. Hymyilytti. Paljon ihania muistoja on jäänyt sydämeen! Mutta ei pelkästään muistoja, vaan myös hyviä ajatuksia syksyynkin.

Pari ajatusta nousi kuitenkin ylitse muiden: kotoisuus ja hiljaisuus.

Kotoisuudella tarkoitan sitä tunnetta, kun jokin asia tai tilanne tuntuu jostain syystä erittäin hyvältä. Voin ajatella: Tämä tuntuu kodilta. Tässä haluan olla. Tämä on minun paikkani.

Vain sinä itse tiedät, mikä tuo sinulle tuon tunteen. Ja kun sen kohtaat, niin tiedät mitä tarkoitan. Siitä tunteesta haluaa pitää kiinni. Kuuntele itseäsi ja etsi tilanteita, joissa saat kohdata tuon tunteen.

Toinen ajatus on hiljaisuus. Vaikka nautin siitä, että syksyssä on iloa ja eloa ja menoa, silti tarvitsen myös hiljaisuutta. Aikaa itselleni, ajatuksille. Aikaa levähtää ja rauhoittua.

Ajattelen, että kun kohtaan kotoisuuden ja hiljaisuuden myös Taivaan Isä ja kaikki uskoon liittyvä tuntuu myös erittäin läheiseltä. Ne kaikki kuuluvat yhteen. Toivon, että ne kuuluvat syksyymme!

Kirjoittaja on Lumijoen seurakunnan diakonissa-seurakuntasihteeri

Kommentoi tekstiä täällä

 

Lue lisää aiheesta:

Lumijoen seurakunta Näkemyksiä