Mariitta Karpakan piirroksia Lauri Haapalan tekstein on esillä Keskustan srk-talolla.

Mariitta Karpakka työsti suurta suruaan piirtämällä ristejä

9.10.19

Kun Mariitta Karpakan puoliso kuoli äkillisesti, piirtämisestä tuli keino työstää surun, epätoivon ja luopumisen tuntemuksia. Mariitta Karpakan piirroksia ja niihin liittyviä Lauri Haapalan tekstejä on parhaillaan näytteillä Keskustan seurakuntatalon ala-aulassa.


Minna Kolistaja Minna Stenius

 Tälläkin viikolla kaksi tai kolme kertaa Mariitta Karpakka ottaa punaisen polkupyöränsä ja suuntaa hautausmaalle, puolisonsa haudalle.

Maaliskuisena alkuiltana Raimo Karpakka sai sairauskohtauksen kotona. Mariitta soitti hätänumeroon ja aloitti puolisonsa elvyttämisen. Pian kotipihan lähelle laskeutui helikopteri, mutta ensihoitohenkilökunnankaan elvytystoimet eivät enää auttaneet.

Kuolemantapaus tuo mukanaan monenlaisia käytännön järjestelyjä, Karpakan perhe huomasi.

– Olimme varautuneet moniin asioihin jo etukäteen ja Raimo oli mapittanut talteen kaikki tärkeät paperit.  Äkkikuolema ei silti jätä jälkeenjääville aikaa laiskotteluun. Hoidettavia asioita oli valtava määrä. Oli valittava hautapaikka ja hoidettava hautajaisjärjestelyt. Piti miettiä, mitä tehdään Raimon metsästysaseille, kalastusvälineille, kahdelle autolle ja traktorille. Oli etsittävä uusi koti suomenlapinkoira Aksulle ja niin edelleen.

Yksi osa surutyötä oli laittaa pois edesmenneen vaatteita.

– Yhtäkkiä toinen vietiin vierestä pois. Juurien repiminen tuntui kamalalta ja tuntuu yhä. On pitänyt pinnistellä tunteakseen, että minä vielä elän.

 

”Piirtämisen avulla selviydyin takaisin elämään”

Piirtämisestä tuli Mariittalle keino työstää äkkikuolemasta seuranneita tuntemuksia: surua, epätoivoa, luopumista, vihaakin.

– Pian hautajaisten jälkeen sairastuin ja jouduin vuodepotilaaksi. Tuntui siltä , kuin olisin ollut itsekin jo kuollut. Perhetuttu pappi Lauri Haapala – joka siunasi Raimon – näki, kuinka maassa olen. Hän ehdotti surun purkamista piirtämällä.

– Piirtäminen auttoi minut takaisin jaloilleni. Sen avulla selviydyin takaisin elämään.

 

Risti symboloi kuvittajalle toivoa

– Ristien piirtäminen voimisti minua ja sain ajatuksen pienimuotoisesta näyttelystä, sanoo kuvaamataidon opettajana toiminut ja opettajan työn ohella kuvitustöitä tehnyt Mariitta Karpakka.

Oulun näyttelyn työt ovat tussi-pastellipiirroksia.

– Yleensä teen mustia tussipiirroksia. Näyttelyn töiden tyyli on toinen. Jotenkin tarvitsin nyt myös näitä värejä, kuvittaja sanoo.

Näyttelyllään Mariitta haluaa välittää katsojalle henkilökohtaisia tuntemuksia siitä, mitä on kohdata kuolema ja menetys.

– Töiden kautta haluan kuvata esimerkiksi sitä, miten vaikea minun on ollut lähteä yksin Raimon haudalle punaisella polkupyörälläni. Näyttelyllä haluan viestittää, että vielä on toivoa, vielä on syytä elää. On vain noustava ylös ja löydettävä keinot kuntoutua takaisin elämään. Risti symboloi minulle toivoa ja pelastusta.

 

Menetyksen kokenut ei jäänyt yksin

– Tärkeimpänä tukena menetyksessä minulle ovat olleet tyttäremme Miia ja Minna sekä lastenlapset. Korvaamattomana apuna ovat olleet lisäksi vävypojat. Ystävät ja tuttavat ovat tarjonneet apuaan. Erityisesti Lauri-papilta sain voimaa ja uskallusta nosta omille jaloilleni.

Maritta Karpakka sanoo, että hetkittäin hän olisi saanut tuttavilta apua enemmän kuin pystyi edes vastaanottamaan.

– Kuolema vain on sellainen, että sitä haluaa työstää välillä itsekseen. Jouduin muutamia kertoja sanomaan ihan lähipiirillekin, että mielellään älkää tulko juuri nyt.

Mariitta muistelee liikuttuneena perheen saamien osanoton ilmausten määrää.

– Talo oli täynnä osanottokukkia. Jossakin vaiheessa kukkakauppias oli jo ehdottanut surunvalittelukukkia hakeville, että älkää viekö enempää kukkia, viekää vaikka sämpylöitä. Se, että ihmiset muistivat, oli valtava kokemus. Hautausmaalla monesti vieläkin joku tulee halaamaan.

 

Kitaransoitto auttaa elämään toipumisessa

Ei pidä menettää toivoa. Tämän Mariitta Karpakka haluaa viestittää muille, joilla surutyön tekeminen on juuri nyt ajankohtaista.

– Välillä tulee heikkoja hetkiä, silloin puhuminen helpottaa. Harrastamisestakin on elämään toipumisessa apua.

Mariittalle tärkeitä ovat muun muassa sukututkimus, käsillä tekeminen ja puutarhanhoito.

– Suurta iloa elämään on tuonut myös uusi kitara, jolla harjoittelen Pekka Simojoen lauluja.

 

Isossa pihassa riittää puuhaa

Tutussa kodissa Rantsilan Männistönkankaalla Maritta aikoo asua niin kauan kuin suinkin jaksaa.

– Piha ja kukat ovat minulle tärkeitä. Täällä ne ovat ulottuvillani ovenavauksella. Täällä näen myös Raimon kädenjäljen – esimeriksi viime syksynä istutetut uudet omenapuut.

Isolla pihamaalla on tilaa perunamaalle, omenapuille ja marjapensaille. Niiden sato on säilötty talteen

– Seuraavaksi edessä on armoton urakka: lehtien haravointi. Mutta aion samalla nauttia ruskan väreistä. Vaahtera on jo niin kauniin keltainen.

 

  • Kuolemasta elämään -näyttelyssä Keskustan srk-talolla (Isokatu 17, ala-aula) on esillä Mariitta Karpakan piirroksia ja kappalainen Lauri Haapalan tekstejä. Näyttely on avoinna pyhäinpäivään saakka.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Oulun tuomiokirkkoseurakunta Yleinen