Kuva: Anneli Nieminen ja Sanna Korhonen
Anneli Nieminen ja Sanna Korhonen kertovat, että ystävyys heidän välilleen rakentui, koska he uskoivat toistensa aitouteen ja hyvyyteen.

Puhumalla paremmat välit

29.10.19

Työpaikan ongelmat selviävät, kun uskalletaan ryhtyä rehellisiksi. Tämän tietävät kokemuksesta työtä yhdessä tekevät Anneli Nieminen ja Sanna Korhonen.


Riitta Hirvonen Riitta Hirvonen

Työkavereina Oulunsalossa työskennelleiden Anneli Niemisen ja Sanna Korhosen tulehtuneiden suhteiden taustalla ei ole mitään yhtä hetkeä ja tapausta, jolloin heidän välinsä olisivat viilenneet.

He tekivät seurakunnassa työtä yhdessä, Korhonen tiiminsä esimiehenä ja Nieminen hänen alaisenaan. Työnteko sujui, mutta kaksikon välille syntyi tilanteita, joissa olisi pitänyt puhua, mutta he vaikenivat.

Nieminen olisi kaivannut, että Korhonen olisi asettunut hänen tuekseen työyhteisössä tapahtuneessa kiistassa. Mutta Korhonen ei ottanut kantaa, vaan oli hiljaa ja kuunteli eri osapuolia.

Nieminen hermostui ja ihmetteli, miksi hänet jätettiin yksin vaikeassa tilanteessa. Eikö juuri esimiesasemassa olevan pitäisi ymmärtää, ettei kukaan riitele yksin? Vaikeat tilanteet eivät synny itsestään. Kiistelyissä on ani harvoin vain yksi ”pahis”. Sellaista leimaa Nieminen ei halunnut yksin kantaa.

– Erimielisyyksien osapuolet odottavat esimiehiltään oikeudenmukaista ja tasapuolista puuttumista. Jos siihen ei pyritä, pettymys on valtava, Nieminen sanoo.

Työkavereiden kantapäät menivät vastakkain, kun he eivät uskaltaneet puhua vaikeista asioista.

Onneksi kirkkoherra puuttui riitaan

Aika kulki eteenpäin eikä puhumiseen tuntunut löytyvän sopivaa hetkeä, jotta työtovereiden välejä hiertäneitä asioita olisi pysähdytty käymään läpi.

Jossakin vaiheessa kirkkoherra puuttui asiaan ja kaksikko ryhtyi selvittämään välejään. Keskustelun aikana Korhonen ymmärsi paremmin, miksi kokemus yksinjättämisestä satutti hänen työtoveriaan niin paljon. Toisesta ihmisestä paljastui uudenlainen puoli.

Tämän jälkeen Korhonen pystyi sanomaan ääneen: ”Jätin sinut yksin, jätin puuttumatta asiaan.”

Syitä Korhosen vaitioloon oli monia. Kun työtoverit uskalsivat lopulta olla avoimia toisilleen, molempien taustoista paljastui kokemuksia, joista oli tarpeellista puhua reaktioiden ymmärtämiseksi.

Korhonen kertoo opettaneensa nuorisotyössä useiden vuosien ajan tunnetaitoja nuorille.

– Mutta kun itse olisin tunnetaitoja tarvinnut, ne tuntuivat olevan hukassa. Omista tunteistaan puhuminen ei ollut helppoa, hän myöntää.

Ajan perästä sovinnolle alkoi tulla tilaa

– Ajankulu ja molempien halu selvittää, mikä osuus itsellä oli välirikossa, mahdollistivat kasvuprosessin, he kuvaavat.

Kumpikin kasvoi tahoillaan kyselemään, miksi kävi niin, etteivät ihmiset – joille oli kertynyt myös hyviä yhteisiä muistoja työpaikalta – tulleetkaan enää toimeen?

– Uusi yhteys välillemme alkoi syntyä, kun uskalsimme ottaa peilin käteen ja olla rehellisiä sen edessä. Jos vain selittää omia tekemisiään eikä myönnä omaa osuuttaan tapahtuneeseen, vaikeasta tilanteesta ei päästä eteenpäin.

Riitojen osapuolia on helppo ulkoapäin neuvoa peiliin katsomisessa.

– Minusta tuntuu, että harva meistä on siinä hyvä. Peiliin katsominen vaatii rohkeutta, sillä siellä näkyy usein myös asioita, jotka eivät liity työyhteisöön, mutta vaikuttavat omaan olemiseen työpaikalla.

Anneli Nieminen muistaa, kuinka hän riidan syntymisen aikaan eli hyvin paineista aikaa: epävarmuus työsuhteen jatkumisesta rassasi mieltä. Opettelussa oli myös tapa tehdä työtä tiimissä, kun aiemmin hän kantoi vastuuta yksin.

Työtä haluttiin tehdä edelleen yhdessä

Kaksi vuotta sen jälkeen kun Nieminen oli aloittanut sijaisena Oulunsalossa, hänelle avautui mahdollisuus hakea virkaa toisesta seurakunnasta.

Yhteinen sävel Korhosen kanssa oli jo syntynyt, ja työtovereista alkoi kehittyä ystävykset, jotka näkevät myös vapaa-ajallaan.

Työtäkin he halusivat tehdä vielä yhdessä, yli seurakuntarajojen. Onneksi se oli mahdollista ja kaksikko ideoi naisten saunaillan Lämsänjärven leirikeskuksessa. Saunan lauteilla on ehditty nyt jo vuoden verran parantaa maailmaa yhdessä muiden naisten kanssa.

Nieminen ja Korhonen uskovat, että heitä auttoivat yhteyden löytämisessä puhumattomuutta edeltäneet hyvät yhteiset muistot. Niissä kaksikko oli löytänyt muun muassa samanlaisen huumorintajun. He saattavat viljellä keskenään hyvinkin hurttia huumoria ja ronskia puhetta. Luottamus toiseen kestää sen.

Naiset ovat tyytyväisiä siihen, että kumpikin rohkeni ottaa sovinnon tekemisessä askeleita toista kohti. Ilman puoleenväliin tulemista se ei olisi onnistunut.

– Vastaan tulemiseen on helppo kannustaa, sillä näin elämä on paljon hauskempaa. Meidän kahden ei tarvitse kantaa menneisyyden taakkaa, sillä asiat välillämme on puhuttu ja puitu selviksi, Nieminen toteaa.

 

Kumpikin rohkeni ottamaan sovinnon tekemisessä askeleita toista kohti.

Mitä ajatuksia tämä juttu sinussa herätti? Anna toimitukselle palautetta.

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä