Kuva: Yhdessä päästään perille.
Kun elämä koettelee, läheisten tuki on korvaamattoman arvokasta. Siksi ketään ei saisi avuntarpeen hetkellä hylätä, kirjoittaa Anne-Maria Takkula.

Turvaa kaipaavan rinnalla voi olla tyhjää

23.10.19

Ei hylätä ihmistä, joka tarvitsee apuamme, vetoaa Auta Lasta -järjestössä työskentelevä Anne-Maria Takkula Puheenvuoro-palstalla.


Pixabay, Riitta Hirvonen (kuva Anne-Maria Takkulasta)

Ihmisen kokemus hylätyksi tulemisesta on viime päivinä puhutellut minua kovasti.

Sosiaalityötä tehdessäni aihe on koskettanut minua aina, mutta erityisesti se on tullut lähelleni läheisten, ystävien ja kanssakulkijoiden kokemuksena.

Kokemus hylkäämisestä on syvälle menevä, koko elämään vaikuttava. Erityisen haavoittavaa se on, jos ihminen tulee syrjäytetyksi läheistensä taholta, hänelle tärkeästä työpaikasta, rakkaasta ystäväpiiristä tai yhteisöstä, johon tuntee kuuluvansa.

 

Edesmennyt isoäitini on minulle huolenpidon ja välittämisen esikuva. Hän oli evakko, joka oli jättänyt kotinsa kahdesti. Mummu oli joka tilanteessa lasten, läheisten ja ystävien puolella. Hän asettui rinnalle silloinkin, kun läheisten teot ja elämäntapa eivät olleet mummun omien arvojen mukaisia. Hänen sanansa olivat: ”Ketään ei panna taipaleelle”.

Vanha ihminen sanoi ääneen omat arvonsa, mutta kaikki saivat häneltä samanlaisen kohtelun. Se oli syvää kansannaisen viisautta ja sydämen sivistystä.

Elämässä tapahtuu monenlaisia asioita, tragedioitakin. Läheisen elämä tai oma elämämme voi muuttua sairauden, avioeron, kuoleman tai jonkin muun tapahtuman johdosta. Silloin elämisen raamit ja turvallisuuden tunne horjuvat.

 

Meillä ihmisillä on erikoinen tapa ottaa läheisten ja ystävien suhteen vaikeissa tilanteissa omat puolemme. Tämän vuoksi elämänkriisin yhteydessä voi käydä niin, että lähellä olevat ihmiset kaikkoavat silloin, kun heitä eniten tarvittaisiin.

Puolensa ottanut vetäytyy ja hylkää. Hän voi jopa nousta toista osapuolta vastaan. Tämä tapahtuu usein hetkellä, jolloin haavoittunut tarvitsisi elämän kriiseissään kipeästi tukea.

Totuuden omistajia hän ei tarvitse.

Kun elämäntilanne jakaa ihmiset eri puolille, kanssakulkijan todellista viisautta on seisoa molemmilla puolilla.

Saatamme olla elämässämme myös tilanteissa, joissa meidän on puolustettava heikompaa ja tuettava oikeuden hakemisessa. Ystävää ja läheistä kannattaa aina ohjata avun hakemiseen.

Elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, joka tukee meitä monella tavalla. On kuitenkin paljon rakenteita, jotka keikauttavat ihmiset vaikeissa tilanteissa väliinputoajiksi. Yhteiskunnan normit ovat ihmisten tekemiä normeja.

Normitukset ja näennäinen yhdenvertaisuuden periaate eivät ole aina totuus, vaan niiden parantamisessa meillä on tehtävää.

 

Hylätyksi tullut kokee usein olevansa altavastaaja pyytäessään palvelusta. Siksi lähimmäisen tuki avuntarpeessa olevalle on ensiarvoisen tärkeää. Rinnalla pysyminen synnyttää lämpimiä kokemuksia ihmisistä, jotka osoittautuvat uskollisiksi, vaikka iso osa muista olisi kääntänyt selkänsä.

Lähimmäisenrakkaus elämän myrskyissä on parasta mitä voimme toisillemme tehdä. Sen avulla maailma kääntyy parempaan suuntaan.

Projektipäällikkö, perheterapeutti, sosiaalityöntekijä Anne-Maria Takkula työskentelee Auta Lasta -järjestössä.

 

Mitä ajatuksia puheenvuoro herätti? Kerro toimitukselle: toimitus@rauhantervehdys.fi tai Rauhan Tervehdys, PL 102, 90101 Oulu

 

Meillä on erikoinen tapa ottaa vaikeissa tilanteissa omat puolemme.

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Näkemyksiä