Näkövammaisten toiminnassa tarvitaan paljon vapaaehtoisia. Tehtäviä on monenlaisia, esimerkiksi niin sanotut opasystävät saattelevat näkövammaisia eri tilaisuuksissa.
Vapaaehtoiset huolehtivat myös Rauhan Tervehdyksen taltioitumisesta äänilehdeksi. Luetuksi päätyvät juttujen lisäksi Oulun seurakuntien tapahtumatiedot ja Näkövammaisten Keskusliitto huolehtii useita lehtiä sisältävien levyjen postittamisesta jäsenilleen.
Lukijoiden ja äänittäjien rinkiin kuuluu parikymmentä vapaaehtoista. Ennakko-osaamista ei tarvita, sillä kaikki perehdytetään tehtäviin. Lehdentekovuoro sattuu omalle kohdalle noin parin kuukauden välein.
Syyskuussa äänilehden tekijöille pidettiin parituntinen koulutus takavuosien tutun radioäänen Hannu Tarvaksen johdolla. Hän johdatteli joukon keskustelemaan kysymyslappujen pohjalta.
Pitääkö teksteihin tutustua ennakkoon?
Ennakkotuntuma lehteen olisi hyvä olla. Esimerkiksi Vastarannan kiiski -pilapiirroksessa pitää joskus miettiä, mikä siinä on ideana, toteaa yksi vapaaehtoisista. Haastetta on siinä, kuinka vitsin saa toimimaan.
Nimet ja englanninkieliset termit saattavat tuottaa harmaita hiuksia.
Äänilehteen kuvaillaan myös kaikki juttujen yhteydessä olevat kuvat. Rauhan Tervehdyksestä luettujen juttujen läpikuuntelu vie noin 2,5 tuntia.
Nauhoitukset tehdään keskiviikkoisin, ja yleensä jokainen lukija ehtii saada lehden samana aamuna omaan postilaatikkoon. Mutta onpa joukossa huomattu sekin, että näköislehti ilmestyy Rauhan Tervehdyksen verkkosivuille jo tiistaisin.
Vapaaehtoisten mukaan fyysisesti lukemista rasittaa lähinnä asento: luettava teksti pitäisi saada enemmän pystyasentoon, jotta ääni kulkisi mahdollisimman hyvin. Äänittäjällä ja lukijalla olisi hyvä olla myös katsekontakti, mikä ei nykyisin onnistu.
Miten tauottaa puhetta? Saako hymy kuulua?
Tulkinnan tarpeesta ja määrästä nousee esiin kahdenlaista näkemystä. Yhteinen lopputulema on se, että liika on liikaa. Kaikkien mielestä lukijaa kuitenkin palvelee se, että lukija eläytyy tekstiin eikä lue konemaisen monotonisesti.
Kaunokirjallisemmat tekstit ovat vapaaehtoisten mielestä vaikeampia lukea kuin selkeät uutisjutut tai haastattelut. Hannu Tarvas rohkaisee kaikkia irtonaiseen ilmaisuun, siihen että tunteet voivat kuulua.
Kaikki vapaaehtoiset kertovat kaipaavansa palautetta kuulijoilta: mennäänkö liian lujaa, äännetäänkö tarpeeksi selvästi ja miellyttääkö ääni korvaa?
Mikäli sinulla on palautetta tai olisit kiinnostunut tulemaan vapaaehtoiseksi, ota yhteyttä näkövammaistyön diakoni Anne Kellokumpuun: 050 430 5178 tai anne.kellokumpu@evl.fi.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Vertaistukea ja edunvalvontaa
Seurakuntien näkövammaistyö järjestää kerho-, retki- ja leiritoimintaa. Yhdessä osallistutaan myös tilaisuuksiin, kuten Tuomasmessuun.
Näkövammaistyön diakoni Anne Kellokumpu kertoo, että toimintaesite postitetaan keväisin ja syksyisin 100 henkilölle.
– Mukaan ovat tervetulleita kaikenikäiset näkövammaiset ja heidän läheisensä. Enemmistö osallistujista on ikäihmisiä.
Henkilökohtaisissa tapaamisissa taasen on mahdollisuus luottamuksellisiin keskusteluihin henkilön kotona tai Keskustan seurakuntatalolla.
Kolme vuotta tehtävässään toiminut Kellokumpu kertoo, että näkövammaisiin tutustumisessa yllätti positiivisesti heidän aktiivinen elämänasenteensa.
– He haluavat toimia itsenäisesti ja harrastavat sitä, mikä kiinnostaa.
Kellokumpu painottaa, että esteettömyys tilojen suhteen ja saavutettavuus verkkoviestinnässä auttavat näkövammaisia osallistumaan ja toimimaan.
– Teknologinen kehitys on tuonut paljon hyvää erilaisten sovellusten avulla. On kuitenkin muistettava, että kaikkialla yhteiskunnassa myös kasvokkain tapahtuvaan palveluun säilyy mahdollisuus, koska kaikki eivät halua tai voi käyttää sähköisiä palveluja.