Tuomo Paasovaaralla on koko ajan tavaraa myynnissä kirpputorilla. Myyntipöydän saldojen kysely riittää hänelle nykyisin arjen jännitykseksi.

Yhteisöltä tukea pelihimoa vastaan

25.10.19

Tuomo Paasovaaran ennakkoluulot lestadiolaisista osoittautuivat vääriksi. Hän liittyi aikuisiällä herätysliikkeen jäseneksi.


Teksti ja kuva: Anna Raudaskoski

Tuomo Paasovaara sukuloi nelisen vuotta sitten enonsa perheen luona. Takana 35-vuotiaalla miehellä oli raskas suruaika molempien vanhempien kuoleman vuoksi.

– Äitini veli alkoi kertoa, kuinka Jumalan apu on paras apu. Hän kysyi keskustelumme päätteeksi, haluaisinko uskoa syntini anteeksi. Vastasin myöntävästi. Sitä kautta tulin mukaan vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön, Tuomo Paasovaara muistelee.

Lestadiolaisilla on oikeus tehdä synninpäästö sekä rippi uskonveljille ja -sisarille.

– Synninpäästön jälkeen minulle tuli lämmin olo, ja sellainen tunne kuin olisin palannut kotiin.

Ennakkoluulot herätysliikkeestä hälvenivät

Aiemmin Paasovaaralla oli lestadiolaisuudesta kuva ahdasmielisten ja tiukkapipoisten ihmisten herätysliikkeenä.

– Minulla oli myös sellainen luulo, että lestadiolaiset saavat surutta tehdä mitä haluavat ja kaikki annetaan anteeksi, kun vain pyytää, hän muistelee.

Sittemmin käsitys on muuttunut.

– Seurapuheissa ja saarnoissa ihmisiä kehotetaan kilvoittelemaan ja elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Jumalan rakkaus synnyttää halun taistella syntiä vastaan, Paasovaara korostaa.

Kaikki nivoutuu rakkauden kaksoiskäskyyn: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken.

– Huomasin myös, miten ihania ihmisiä ja sydämen kristittyjä lestadiolaisessa yhteisössä on.

Rakkauden kaksoiskäskyn myötä tuntuu myös helpommalta armahtaa ihmisiä, jotka ovat joskus kohdelleet kaltoin.

– Sen lisäksi pitäisi osata antaa anteeksi myös itselleen omat menneisyyden töppäilyt, vaikka helppoa se ei tietenkään ole.

 

Minulla oli myös sellainen luulo, että lestadiolaiset saavat surutta tehdä mitä haluavat.

 

Armon tunne on läsnä arjessa

Usko on tuonut Tuomon elämään sisältöä. Se on antanut hengellisen kodin, jonka ovet ovat aina auki.

– Ravintoloissa käyminen ja irtosuhteet jäivät. Myös rahapelien pelaamisesta olen luopunut lähes kokonaan, Tuomo toteaa.

Paasovaara kokee elävänsä anteeksiantamuksesta. Kiusauksia on tietenkin itse kullakin, oli uskovainen tai ei.

Lestadiolaisena on hänen mukaansa helpottavaa, kun voi virheitä tehtyään ja langettuaan soittaa uskonsisarelle tai -veljelle. Armon evankeliumilla on vapauttava vaikutus ja se antaa voimia toimia arjessa.

Paasovaara on ammatiltaan puhelinmyyjä ja työskentelee alalla kymmenettä vuotta. Yksi hänen rakkaimmista harrastuksistaan on kirpputori.

– Olen myynyt vanhempieni jäämistöä muutaman vuoden ajan. Aikoinaan sen kauppaamisen aloittaminen kesti, koska ajatus siitä tuntui vaikealta, Paasovaara kertoo.

– Sukulaisten lisäksi ystävät ja tuttavat lahjoittavat tavaroita myytäväksi.

Kirpputorin pitämisestä saatavat tulot ovat olennainen lisä puhelinmyyjän palkkaan.

Myyntipöydän myynnin saldon kysyminen riittää tuomaan jännitystä elämään, ennen uskoon tuloaan Paasovaara sai adrenaliinipiikkejä lähinnä pelaamisesta.

– Suhtaudun kirpputoritoimintaan intohimoisesti.

Pitäisi osata antaa anteeksi myös itselleen omat menneisyyden töppäilyt, vaikka helppoa se ei ole.

 

Virret helpottivat surutyötä

Virsien kuuntelu on toinen tärkeä harrastus. Siionin lauluista yksi Paasovaaran suosikeista on Leonard Typön sanoittama Siionin ostolauma.

– Aloin kuunnella virsiä jo ennen kuin käännyin lestadiolaiseksi. Isäni kuoleman jälkeen ne antoivat minulle valtavan paljon lohtua ja voimaa, Paasovaara muistelee.

Siionin ostolauman sanat koskettavat erityisesti Jeesuksen ristiuhrin sanoman vuoksi.

Paasovaaran elämä on tällä hetkellä parempaa kuin muutama vuosi sitten.

– Tuntuu hyvältä kuulua Jumalan lasten joukkoon. Olen löytänyt yhteisön, jonka kanssa jaan uskoni, ja jossa viihdyn loppuelämäni.

Millaisia ajatuksia haastattelu sinussa herätti? Anna palautetta jutusta!

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä