Pirjo Kauppinen ja runokoira Aku ovat tiivis kaksikko.

Aku-koira kuuntelee, kun emäntä lukee

4.11.19

Runoja kirjoittava Pirjo Kauppinen kokosi tekstinsä satukirjaksi. Kirja julkistetaan perjantaina.


Riitta Hirvonen Riitta Hirvonen

Oululaisen Pirjo Kauppisen kotona on kaksi runoja rakastavaa asujaa. Kauppisen lisäksi runoista pitää talon kääpiösnautseri, jota kutsutaan tuttujen parissa hellyttelynimellä Aku-runokoira.

Akun emäntä Pirjo on nähnyt monta kertaa, että Aku kuuntelee mielellään runoja. Siksi se pääsi viime kesänä usein Kauppisen mukana Ainolan puistoon, jossa joukko runojen harrastajia tapasi toisensa. Juuri näissä tapaamisissa rakastettu lemmikki sai nimen runokoira.

Pirjo Kauppinen on harrastanut runojen kirjoittamista ja niiden lausumista useita vuosia. Nyt hän on tehnyt ensimmäistä kertaa omista teksteistään satukirjan, vihkosen nimeltä Metsä on eläinten maailma.

Se julkistetaan Kastellin kirkossa perjantaina 8. marraskuuta kello 18–20 Kastellin kirkossa.

 

Ihmiset ympärillä kannustivat

Kauppinen on saanut vuosien varrella runojen tekemiseen kannustusta Oulu-opiston runoryhmästä. Harrastajakaverit rohkaisivat sanomalla, ettei lahjojaan pidä piilotella. Samat ihmiset huomaisivat, että Kauppinen kirjoittelee mielellään myös satuja runojen lisäksi.

Kun rohkaisua tuli, Kauppinen uskaltautui tarinoimaan metsäneläimistä, kuten Kissa Maidosta ja Aasi Äkäpussista. Tarina alkaa niin kuin satujen pitääkin: ”Olipa kerran”. Olipa kerran joukko metsässä asuvia eläimiä, jotka päättivät tehdä tuttavuutta keskenään.

Kauppinen iloitsee siitä, että hän sai julkaisun tekemiseen apua myös entisiltä työtovereiltaan.

Marja-Liisa Laukka teki eläimistä hiilipiirrokset, hän kertoo.

Apua tuli myös tekstien puhtaaksikirjoittamisessa, sillä Kauppisen tapana on kirjoittaa alkuperäistekstit käsin.

– Minulla on kyllä tällä hetkellä tietokone, mutta haluan kirjoittaa kaikki tekstini käsin jo siksi, että käsialani säilyisi hyvänä.

Näin on käynytkin. Tämä selviää, kun Kauppinen näyttää kirjoja, joihin hän on kaunokirjoitustaidoillaan vuosien aikana tekstejään tallentanut.
Käsin kirjoittaminen antaa tekstin tuottajalle lisäksi aikaa kypsytellä ajatuksiaan.

 

Esillä oleminen ei jännitä

Pirjo Kauppinen on tuttu monelle oululaiselle runoharrastajalle pastori Juha Vähäkankaan järjestämistä runoilloista Kastellin kirkossa. Illoissa hän on lausunut muiden runoja, mutta myös omiaan.

Kauppinen ei jännitä yleisön edessä olemista. Hän mielellään esittää runoja yksityisimmissä hetkissä, kuten vastikään ystävänsä vihkitilaisuudessa.

Luonto on yksi aihe, joka innostaa Kauppista runoilemaan. Kun hän liikkuu ja matkustaa, syntyy tekstejä matkakohteista.

– Sodista ja riidoista en kirjoita. Negatiiviset aiheet eivät ole runojeni aiheita.

Myös runokoira Akusta on syntynyt tekstejä Kauppisen runovihkoihin. Ei ihme, sillä koira seuraa emäntäänsä tarkasti.

Sen lisäksi, että Aku kuuntelee mielellään runoja, hyppää hän emäntänsä syliin pyhäaamuna kuullessaan radiosta kirkonkellojen äänen. Silloin ei keskitytä runoihin vaan kirkonmenoihin. Aku tekee sen painamalla päänsä Kauppisen olkapäälle. Siinä hän myös rauhallisena pysyy.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Karjasillan seurakunta