Olympianyrkkeilijänä ja poliitikkona tunnettu Juha Hänninen on arkienkelien pelastama

5.11.19

Lapsuudessaan Juha Hänninen oli monella tavalla ulkopuolinen. Nyrkkejä heiluttamalla hän sai itselleen kunnioitusta, mutta onneksi hän kohtasi myös aikuisia, jotka uskoivat häneen ja opastivat käyttämään voimia toisten auttamiseen.


Teksti ja kuvat: Elsi Salovaara

Kun Juha Hänninen kulkee Oulun keskustassa, suurin osa vastaantulijoista tunnistaa hänet. Moni nostaa kättään, mutta usein joukosta löytyy myös joku, joka saattaa huutaa: ”Montako sekuntia sitä nyt ehtikään mennä?”

Näsäviisas huutaja viittaa Hännisen lyhyeen otteluun vuoden 1984 olympialaisissa Los Angelesissa.

– Ei se enää hävetä niin paljon, hän toteaa.

Vaikka mitään syytä hävetä ei edes ole, ottelussa hän hävisi paremmalleen. Pettymyshän se tietenkin oli. Sitä moni irvileuka ei tunnu ymmärtävän, että ihan kuka vaan ei nouse olympialaisten nyrkkeilykehään. Euroopasta sinne pääsi vain kahdeksan maanosan parhainta.

– On urheilulajeja, joissa voi hävitä joka viikko. Nyrkkeily ei kuulu niihin ja se tekee siitä siksi viehättävän.

Olympiaepisodi ei kuitenkaan ole läheskään koko kuva Juha Hännisestä ja nyrkkeilyn roolista hänen elämässään.

Mies itse toteaa nyrkkeilyn pelastaneen hänet. Mutta jos nyrkkien heiluttelu ei olisi muuttunut tavoitteelliseksi harrastukseksi, suuntana olisi voinut olla todella huono.

– Olemme koko ajan elämässämme kuin veitsenterällä, pieni horjahdus vain, eikä paluuta

Mistä moinen näkemys kumpuaa? Se selviää, kun kuulee hänen elämäntarinaansa.

Lastenkoti oli ensimmäinen koti

Juha Hänninen syntyi syksyllä 1959 Oulussa. Synnytyslaitokselta hänet vietiin suoraan lastenkotiin. Sieltä hän siirtyi puolitoistavuotiaana kasvattilapseksi perheeseen Kuivaniemen Oijärvelle.

Vanhempien lisäksi perheeseen kuului kehitysvammainen veli sekä sisko. Sijaisäiti oli uskovainen ihminen, sijaisisä sodankäynyt mies. Pieni Juha auttoi talon töissä ja hoiti lehmiä.

– Eihän silloin kasvattilapsia otettu rakastettavaksi, vaan työvoimaksi, hän toteaa.

Sen suuremmin hän ei halua ruotia äitinsä ratkaisua antaa poika kasvattilapseksi tai lapsuuden perheensä elämää julkisuudessa.

– Ymmärrän, ettei yksinhuoltajaäideillä ole aina ollut mahdollisuutta huolehtia lapsistaan.

Kasvattivanhemmat ovat jo kuolleet ja hän haluaa pitää välit sukulaisiin kunnossa.

Ajatus Taivaan Isästä lohdutti yksinäistä

Lapsuudessa Juha tunsi itsensä usein ulkopuoliseksi.

– Joskus muut lapset sanoivat minulle, ettei me voida leikkiä sinun kanssasi, koska olet huonoa seuraa kun olet ollut poikakodissa.

Kavereita ei ollut montaa, mutta niiden muutamien kanssa ollaan ystäviä edelleen. Juha muistaa menneensä seitsenvuotiaana pyhäkouluun jo kaksi tuntia ennen sen alkua.

Pyhäkoulun opettaja Eila Matala lohdutti yksinäistä poikaa sanoen: Älä huoli, Taivaan Isä on kaikkien orpojen isä ja sinulla on sellainen veli kuin Jeesus. Silloin sinulla ei ole elämässä mitään hätää.

Muistan, että olin yhtä hymyä, kun kävelin pyhäkoulusta kotiin.

Juha Hänninen

 

– Muistan, että olin yhtä hymyä, kun kävelin pyhäkoulusta kotiin.

Juha tapasi Eilan, nykyisin Eila Karenin, viime vuonna joulumarkkinoilla ja kiitti häntä saamastaan tuesta.

Eila oli ensimmäinen arkienkeli. Siten hän kutsuu heitä, jotka ovat häntä auttaneet ja kannustaneet.

– Se on todellakin totta, mitä sanotaan: jokaisella lapsella pitää olla yksi turvallinen ja lapseen uskova aikuinen.

Kiusattu poika sai kunnioitusta nyrkeillä

Juha alkoi treenata punneruksia, leuanvetoja ja kyykkyjä jo lapsena. Se oli yksi tapa purkaa pahaa oloa.

12-vuotiaana hän siirtyi Ouluun Pohjankartanon kouluun. Jo ensimmäisellä välitunnilla maalta tulleen pojan perään huudeltiin haukkumasanoja.

Juha vastasi huutoihin voimalla. Huutelu loppui pian siihen.

Uudessa ympäristössä teini-ikäinen Juha sai uusia kavereita. Maine kovana kaverina kannusti monia myös uhittelemaan hänelle.

Onneksi eräs kaveri ohjasi hänet nyrkkeilyvalmentaja Topi Mikkolan luokse.

Hän näki heti nuoren miehen potentiaalin kehässä. Parin kuukauden harjoittelun jälkeen voimakas ja nopeakätinen Juha otteli jo nuorten suomenmestaria vastaan.

– Topi painotti sitä, että ihmisiä ei voi lyödä muualla kuin kehässä ja hanskat kädessä. Olen oppinut, ettei pidä mennä sellaisiin tilanteisiin ja hetkiin, joissa voi tulla riitaa.

Olen oppinut, ettei pidä mennä sellaisiin tilanteisiin ja hetkiin, joissa voi tulla riitaa.

 

Koulun sijaan houkutti armeija

Koulunkäynti ei Juhaa kiinnostanut. Pohjankartanon koulun opettaja Hillevi Mikkola ei antanut nuorukaisen kuitenkaan luovuttaa, vaan hän järjesti niin, että Juha saattoi tenttiä peruskoulun loppuun.

– Kun myöhemmin valmistuin teologian maisteriksi, sain onnittelukortin, jossa luki allekirjoituksena pelkästään ”Hillevi”. Tiesin heti, keneltä se oli.

Poliisin tai sotilaan ammatti oli ollut Juhan haaveena pienestä pitäen, joten hän pyrki ja pääsi armeijaan jo 17-vuotiaana.

Alku ei ollut helppoa sielläkään. Tulokkaita testattiin koko ajan ja nuorista miehistä otettiin mittaa. Olisi ollut helppoa ajautua tappeluun, eikä sopeutua komentoketjuun.

– Se oli se hetki, jolloin päätin, olenko esivallan puolella vai sitä vastaan. Päätin olla sen puolella. Se oli paras valintani.

Armeijasta tuli ura, joka kesti 34 vuotta. Vuosien aikana hän oli mukana kehittämässä sotilaspoliisien koulutusta.

– Lapsuudenunelmani toteutuivat.

Tyttäret ovat suurin saavutus

Armeijauran jälkeen Juha Hänninen lähti mukaan politiikkaan yhä vahvemmin. Puolueeksi valikoitui Kokoomus, jossa olivat hänen kokemuksensa mukaan parhaiten tasapainossa koti, uskonto ja isänmaa.

Politiikassa toimiminen on tuonut elämään paljon uutta ja mielenkiintoista, mutta myös ikäviä takautumia haukuttavana olosta.

Poliitikot tuntuvat olevan vapaasti mollattavissa niin lööpeissä kuin sosiaalisessa mediassa.

Eivätkä kiusatuksi joudu vain julkisuudesta tutut.

– Tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat tappaneet itsensä sen takia, että ovat joutuneet työpaikalla kiusatuksi.

 Tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat tappaneet itsensä sen takia, että ovat joutuneet työpaikalla kiusatuksi.

 

Neljälle tyttärelleen Juha on pyrkinyt opettamaan sen, että muita pitää uskaltaa puolustaa. Se osoittaa todellista rohkeutta.

Viime heinäkuussa koitti uusi elämänvaihe, kun pieni Väinö teki Juhasta papan.

Vanhemmuus, isänä oleminen, on kaikista saavutuksista suurin.

– Eniten minua kaduttaa se, että olin niin paljon poissa, kun lapset olivat pieniä. Olemme kyllä puhuneet siitä tyttöjen kanssa anteeksiantamuksen hengessä.

Mutta on hän ollut myös läsnä tarvittaessa: vei teini-ikäisiä tyttäriään kaupungille ja haki yöllä heitä ja kavereita kotiin.

– Vanhempien on hyvä tietää, mitä kaupungilla tapahtuu. Pitää olla kiinnostunut lasten tekemisistä ja olla apuna.

Vanhempien on hyvä tietää, mitä kaupungilla tapahtuu.

 

Tyttäriin liittyy myös aihe, joka saa Juha Hännisen itkemään.

– Silloin kerron yleensä tarinaa siitä, kuinka sain kuulla tyttäreni Mirellan voittaneen B-junioreiden Euroopan mestaruuden nyrkkeilyssä.

Ja kun hän kertoo tarinan, silmäkulmia on jälleen kuivattava.

Pappeus alkoi kiinnostaa keski-iässä

Pyhäkoulusta saakka Juha on uskonut Jumalaan.

– Urheiluaikoinani vetäydyin välillä hiljaisuuteen ennen matsia. Toivoin ja rukoilin, etten loukkaantuisi kehässä.

Parisenkymmentä vuotta sitten, avioeronsa aikoihin, tuli yhdenlainen käänne elämässä. Juha hän alkoi käydä niin sanottujen vapaiden suuntien kristillisissä kokouksissa.

– Olin silloin joko töissä, kokouksissa, nyrkkeilemässä tai kirkossa. Luin valtavasti hengellistä kirjallisuutta.

Huomattuaan, että monella papiksi ryhtyneellä oli takanaan samanlainen säröinen elämää kuin hänellä, mielessä alkoi viritä ajatus: olisiko minustakin papiksi?

Haettuaan ja päästyään opiskelemaan Helsingin yliopistoon, hän pettyi osin opiskelujen sisältöön. Yliopistossa hengellinen pohdinta jäi tieteellisen ajattelun alle.

Maisteriksi valmistuttuaan Juha ei ole hakeutunut papin töihin, vaan hän on jatkanut poliitikkona.

Onni syntyy muiden auttamisesta

Nykyisen tehtävänsä kaupunginvaltuuston puheenjohtajana hän kokee ennen kaikkea palvelutehtävänä.

– Saan paljon puheluja ihmisiltä päivittäin. Toimin virkamiesten ja oululaisten yhdenlaisena väli-ihmisenä, vastaan kysymyksiin, otan selvää asioista ja välitän soittopyyntöjä asioista vastaaville virkamiehille.

Toimin virkamiesten ja oululaisten yhdenlaisena väli-ihmisenä.

 

Usein riittää sekin, että kuuntelee ja kannustaa. Neuvoja ei kannata tuputtaa heti.

Kymmenen vuoden päästä hän näkee itsensä pappana ja ehkä pappina, muttei enää poliitikkona.

– Tykkään politiikasta, koska siinä pystyy ihan oikeasti auttamaan ihmisiä, yrityksiä ja järjestöjä. Koen että teen yhdenlaista diakoniatyötä. Onnelliseksi tulee vain auttamalla muita.

Jos joskus tie vie papiksi, hän uskoo itsellään olevan annettavaa esimerkiksi päihdeongelmaisten ja vankilatyön parissa.

– Tiedän, että kohtuullisen syvältäkin voi nousta, jos on vain joku, joka uskoo ja tukee. Ihmeitäkin tapahtuu.

Anna palautetta haastattelusta täällä

 

Juha Hänninen

  • Syntyi 11.9.1959 Oulussa
  • Nyrkkeilyura alkoi 1976 Oulun Tarmossa
  • Voitti Suomen mestaruuden alle 81 kilon sarjassa vuosina 1981–1984
  • Osallistui EM-kilpailuihin 1981 ja 1983
  • Edusti Suomea Los Angelesin olympialaisissa 1984
  • Oli perustamassa Oulun kuntonyrkkeilijät ry:tä 1988
  • Ammatiltaan opistoupseeri ja sotilasarvoltaan majuri, jäi eläkkeelle 2010
  • On toiminut vuodesta 2000 lähtien ensin sitoutumattomana, myöhemmin kokoomuslaisena Oulun kaupunginvaltuutettuna, nykyisin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
  • Oulun Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston sekä Oulun seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsen

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Oulun tuomiokirkkoseurakunta