Kuva: Pixabay

Hartaus 1. adventtisunnuntaille

29.11.19

Päivän päätekstinä kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen.


Kuninkaasi tulee nöyränä

Tässä maailmassa on hyvin tärkeällä sijalla valta. Kun suuren valtion presidentti vierailee maassamme, silloin kaikkien pitää huomata: Hän on täällä tänään. Liikenne pysäytetään, jotta hän pääsee turvallisesti ja nopeasti paikasta toiseen. Protokolla määrittele punaisten mattojen asettelun ja tarkan kättelyjärjestyksen. Tärkeän ihmisen auto on upea ja se kulkee poliisien suojaamana. Niin on ollut aina. Myös Jeesuksen aikana oli kaikkien huomattava, että imperaattori saapuu. Silloin käytettiin upeita hevosia autojen sijaan. Hevonen osoitti valtaa, mutta toisaalta symboloi myös kuolemaa, sotahevosilla sotaan lähteneistähän pääsi vain pieni osa takaisin kotiin.

Jeesus antoi itsestään toisen kuvan. Hän ratsasti Jerusalemiin aasin selässä. Olisihan hevonenkin ehkä löytynyt, mutta sitä ei tarvittu. Aasi riitti. Näin Jeesus korosti, että hän ei ole hevosella ratsastava johtaja, ei ole tullut ottamaan maallista valtaa. Jeesus toi nöyrästi esiin sen, että hänen tehtävänsä on palvella. Kristus ei etsinyt kunnioitusta tai henkilökohtaista hyötyä, vaan niiden sijaan keskittyi toisten auttamiseen. Hän tuli tähän maailmaan luovuttamaan itsensä ihmisten edestä.

Sunnuntaina alkaa uusi kirkkovuosi, adventtiaika, pikkujoulut. Ehkä meidän olisi hyvä juuri silloin kysyä, minkälaiset arvot ohjaavat elämäämme. Valta ja raha? Ne eivät ole pysyviä. Emme enää juuri muista Jeesuksen aikana vallassa olleita, mutta Jeesuksen tiedämme ja joulua juhlimme. Kirkkovuoden alku tuo mieleen joululaulun sanat: ”Ei valtaa, kultaa, loistoa“.

Kaido Soom
Kirjoittaja on Tarton yliopiston käytännöllisen teologian lehtori ja Viron ev.lut. kirkon pappi

 

Sunnuntai 1.12.2019
1. adventtisunnuntai
Psalmi: Ps. 24:7-10
1. lukukappale: Sak. 9:9-10
2. lukukappale: 1. Piet. 1:7-12
Evankeliumi: Mark. 11:1-10

Päivän päätekstinä kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut
Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.
Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin. Näin kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Ps. 24: 7-10
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee.
  Kuka on kirkkauden kuningas?
  Hän on Herra, väkevä ja voimallinen.
  Hän on Herra, voiton sankari.
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee.
  Kuka on kirkkauden kuningas?
  Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!

Sak. 9: 9-10
Iloitse, tytär Siion!
Riemuitse, tytär Jerusalem!
Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on,
hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,
aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista
ja hevoset Jerusalemista,
sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa,
hänen valtansa ulottuu merestä mereen,
Eufratista maan ääriin asti.

1. Piet. 1: 7-12
Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.

Mark. 11: 1-10
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”

Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Siunattu isämme Daavidin valtakunta,
joka nyt tulee!
Hoosianna korkeuksissa!

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko