Oululainen Tuuli soitti muutama päivä sitten tutuksi tulleelle seurakunnan diakoniatyöntekijälle ja jätti puhelimeen viestin: ”Soita jos kerkiät.”
Pian Tuulin puhelin soi, ja hän pääsi kertomaan, ettei tällä kertaa jaksanut lähteä muiden seuraan, vaikka tutussa seurakunnan ryhmässä hänellä on hyvä olla.
– Välillä masennus on ollut niin kova, että hautauduin kotiini. On ollut pitempiäkin aikoja, jolloin en ole pystynyt poistumaan minnekään, hän kertoo mutta iloitsee siitä, että keskiviikkona hän oli muiden mukana Oulun tuomiokirkkoseurakunnan Diakonian päivässä.
Kun Tuulilla on voimia lähteä liikkeelle, oma olo yleensä helpottuu.
– Tuttu naisten ryhmä vuosien takaa on mun henkireikä. Samoin retket, joita teemme yhdessä. Mutta välillä eteenpäin mennään pelkällä sisulla. Jaksamistani on koetellut rajusti sairaus. Ryhmään olen uskaltanut mennä, vaikka muutoin arkailen juuri nyt olla ihmisten parissa.
– Kun pääsen mukaan seurakunnan retkelle, pääsen luontoon. Olen luontoihminen, mutta kotona katson ikkunasta vain naapuritalon tiiliseinää.
Kirjat ovat pakokeinoja, kun elämää varjostavat tummat pilvet
Diakonian päivään osallistunut Tapio Ipatti sanoo, ettei synkkiä päiviä auta juosta karkuun. Ne kuuluvat elämään siinä missä ilonkin hetket.
– Mutta huonoja päiviä voi paeta hetkellisesti kirjojen pariin tai lähtemällä lenkille. Minulla on muutama todellinen ystävä. Heidän avullaan kestän huonoja aikoja.
– Seurakunnan retket ovat myös positiivisia tapahtumia elämässäni.
Olavi Kaijanen uskoo myös siihen, että kanssakäyminen muiden kanssa on oivallinen keino helpottaa omaa oloaan huonoina päivinä.
– Kun koettaa vain jaksaa lähteä sinne, missä voi tavata muita ihmisiä. Seurakunnassa on paljon sosiaalisia tapahtumia. Seurakunnasta löytyy myös työntekijöitä, joiden kanssa voi jutella. Heidän kanssaan voi tulla keskustelemaan toisenkin kerran.
”Rukoilen, että Jumala johdattaisi parempaa kohti”
Juhoa vie eteenpäin huonoina päivinä usko Jumalaan. ”Hän ohjaa meitä joka asiassa”, mies sanoo.
– Itsekseni rukoilen, että Jumala johdattaisi elämääni parempaan suuntaan. Minulla on kokemus, että minua on kuultu ja siitä olen Jumalaa kiittänyt.
– Tottakai itsekin yritän tehdä asioita, jotka vievät eteenpäin. Myös läheiset auttavat.
Helena tuntee, että musta pilvi on ollut välillä hänen päällään liian pitkään. Elämään on tuonut raskaita kokemuksia lapsuuden tapahtumat.
– Niistä tunnen selvinneeni, mutta sitten tuli epäilys vakavasta sairaudesta. Murehdin sitä ja koirani kohtaloa: miten sen kävisi, jos kuolen? Sitten tuli leikkaus ja sen jälkeen tieto, että voin huokaista: elämä jatkuu sittenkin.
– Olen lapsesta saakka keskustellut Jeesuksen kanssa silloin tällöin. Kiittänytkin olen Jeesusta. Koskaan ennen minulla ei ole ollut näin vahvaa kiitollisuuden tunnetta kuin nyt.
– Meillä ei ole kuin tämä päivä ja siitä kiitän. Aamulla emme tiedä, mitä ilta tuo tulleessaan. Onneksi se on juuri näin.