Äijäpajalaisten juttu luisti laavun siunaustilaisuudessa. Kuvassa Jalo Bildo, kirkkoherra Ilkka Tornberg, Matti Nikkilä, Olavi Säkkinen, Juhani Nuutinen ja Seppo Pitkänen.

Liminkalaiset äijät ahkeroivat kaikille avoimen laavun

8.11.19

Äijäpajan pappilan pihapiiriin noussut ajanviettopaikka nimettiin pian eläkkeelle jäävän kirkkoherran mukaan Ilkan laavuksi.


Marita Ahlgren Marita Ahlgren

Alussa oli ryhmä käsistään käteviä miehiä ja seurakunnan metsäpalsta.

Kun Limingan seurakunnan äijäpajalaiset keksivät rakentaa laavun, työt tehtiin alusta lähtien itse. Äijät kaatoivat puut ja rakensivat laavua ryhmän kokoontumisissa. Töitä tehtiin hartaasti.

– Vuosi tässä meni. Pidimme kunnon kesälomankin, neljä kuukautta, mutta niin vain lopulta tuli valmista, totesi hymyssä suin laavun siunaus- ja käyttötilaisuudessa puhunut Matti Nikkilä.

 

Yhdessä tehty ja kaikille avoin

Pappilan pihapiiriin noussut laavu ja sen edessä oleva makkaranpaistopaikka on tarkoitettu kaikkien käyttöön. Tähän mennessä niitä on ehditty testata muun muassa 10 vuotta täyttäville suunnatuilla kymppisynttäreillä.

Laavun suunnitteli arkkitehti Riitta-Liisa Pihlaja. Rakennusalan ammattilainen, hirsityön opettajanakin toiminut Matti Nikkilä oli hankkeen epävirallinen työnjohtaja.

Töitä oli tekemässä kymmenkunta äijäpajalaista, mutta talkoovoimaa saatiin myös ryhmän ulkopuolelta.

Tervon Matti ajoi puut metsästä sahalle veloituksetta eikä Hannu Ojanperäkään ottanut puiden sahaamisesta maksua, miehet kiittelivät.

Äijäpaja on paikka, jossa pääsee porisemaan

Puolitoista vuotta toiminut Äijäpaja on suunnattu nikkaroinnista kiinnostuneille miehille.

Pappilan piharakennuksessa on tehty kastepuun lehtiä, voiveitsiä ja linnunpönttöjä. Käsillä tekeminen on tärkeää, mutta vielä merkityksellisempää on viettää aikaa yhdessä.

– Tämä on jokaviikkoinen tapahtuma, jossa pääsee porisemaan toisten kanssa. Samalla voi tehdä jotain hyödyllistä, Olavi Säkkinen ja Seppo Pitkänen sanovat.

Useimpia juttuja siivittää miesten mukaan huumori.

– Laavun rakentamisen aikanakin kävimme kovaa kisaa siitä, minkämerkkinen moottorisaha on paras. Tässä ollaan nyt kahden vaiheilla, miehen nauravat.

 

Miehet tarvitsevat yhteistä tekemistä

Limingan seurakunta päätyi perustamaan Äijäpajan, jotta myös varttuneille miehille olisi toimintaa.

– Miehet kaipaavat juttukaveria, toteaa Äijäpajassa alusta alkaen mukana ollut, partionohjaajana toimiva Markku Korhonen.

– Huoltoasemilla on omia parlamenttejaan, mutta seurakunnassa miehille ei välttämättä ole tarjolla mielekästä tekemistä. Miehet kun tulevat mukaan seurakuntaan usein tekemisen kautta.

Jokaviikkoisessa kokoontumisessa on aina seurakunnan työntekijän vetämä alkuhartaus, jonka jälkeen juodaan kahvit. Usein nikkaroidaan jotain, mutta tapaamisissa on myös omat teemansa.

– Olemme puhuneet esimerkiksi tuohitöiden tekemistä ja kullankaivamisesta. Mukana on monenlaisista taustoista tulevia ja eri-ikäisiä miehiä, joten porukassa syntyy mielenkiintoisia keskusteluja.

Laavun vihkiäistilaisuudessa pidettyjen puheiden ja Linnukan koulun musiikkiryhmän laulun lomassa paljastui myös rakennelman nimi.

Laavun siunannut kirkkoherra Ilkka Tornberg vetäisi kankaan nimikyltin päältä ja yllättyi: äijäpajalaiset olivat nimenneet työnsä tuloksen vuoden lopussa eläkkeelle jäävän kirkkoherran mukaan Ilkan laavuksi.

– Tämä kyllä edellyttää, että käytät laavua ainakin kerran vuodessa, äijäporukasta veisteltiin.

 

Miehet tulevat seurakuntaan tekemisen kautta.

Markku Korhonen

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Limingan seurakunta