Millaista on elää, kun päivät ovat täynnä epätoivoa, mutta luovuttaakaan ei voi?

28.11.19

Nuoren huumeidenkäyttö suisti perheen elämän raiteiltaan.


Marita Ahlgren Mari Lähteenmaa

Oulun lähialueella asuva Mirja oli jo jonkin aikaa ajatellut, että kaikki ei ole kunnossa. Hän oli elänyt läpi vanhempien lastensa murrosiät, mutta tässä oli jotain erilaista.

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva poika vaikutti aikaisempaa poissaolevammalta. Häntä sai patistella lähtemään kouluun ja rahat olivat aina lopussa.

Kun äiti löysi kodista kannabista sisältävän suodatinpussin, totuus jysähti silmille.

– Olin raivoissani. Olin haistanut hänen huoneessaan usein imelän tuoksun, mutta en ymmärtänyt mitä se oli.

– Poika myönsi kannabiksen käytön. Samalla tuli ilmi, että hän oli ottanut satojen eurojen pikavippejä huumeita varten.

 

Käsivarsi paljasti missä mennään

Keskusteluissa ilmeni, että kannabiksen lisäksi poika käytti myös lääkkeitä. Mirja kuvaa olleensa ”niin hädissään kuin ihminen vain voi olla”.

Mirja sai poikansa päihdeklinikalle ja säännöllisiin huumeseuloihin, kunnes näki eräänä päivänä neulan jäljet lapsensa käsivarressa. Kävi ilmi, että poika oli piikittänyt subutexia.

– Silloin ikään kuin vajosin maan alle. En voinut uskoa, että tämä tapahtuu meille.

 

Raskaita kokemuksia toisensa perään

Mirjan ja hänen perheensä viime vuodet ovat olleet täynnä asioita, joiden kuvaamiseen hän käyttää yhtä ytimekästä sanaa: huumehelvetti. Se helvetti sisältää muun muassa pojan tekemiä varkauksia, psykoosin, fyysisen riutumisen, puukotuksen uhriksi joutumisen ja itsemurhayrityksen.

Mirja ja hänen puolisonsa yritykset saada apua lapselleen ovat kariutuneet joko hoitopaikasta karkaamiseen tai huumeiden käytön jatkumiseen hoidon jälkeen.

– Korvaushoidossa aikana hän alkoi käyttää amfetamiinia. Muut lääkkeet eivät korvaushoitolääkkeiden kanssa käyneet.

 

Salapoliisityötä somessa

Vuosien varrella poika on asunut välillä omillaan, välillä vanhempiensa luona. Asunnottomuuskin on tullut tutuksi. On mennyt kuukausia, ettei vanhemmilla ole ollut käsitystä pojan olinpaikasta.

– Olemme tienneet hänen olevan hengissä seuraamalla sitä, onko hän ollut aktiivisena WhatsAppissa tai Messengerissä.

– Samaan aikaan olemme pelänneet päivää, jolloin ovemme takana on poliisit. Heillä voi olla tuomisinaan vain huonoja uutisia.

 

Vuosien vastoinkäymiset vievät voimat

Mirja kertoo, ettei ole vuosiin nukkunut kuin korkeintaan kaksi tuntia kerrallaan.

– Välillä tuntuu, että olen totaalisen loppu.

– En enää usko sanaakaan siitä, mitä poikani sanoo. Hän valehtelee aivan kaikesta.

Rakkaus lapseen on saanut jatkamaan taistelua tämän puolesta.

– Pitkälle edennyt huumeriippuvuus tekee ihmisestä kyvyttömän huolehtimaan itsestään ja asioistaan. Jos me emme häntä auta, kukaan muu ei sitä tee.

Mirja kertoo miettineensä vuosia, mitä hän on tehnyt väärin, jotta näin kävi. Nykyisin itsesyytökset ovat vaimenneet.

– Olen ollut hyvä äiti. Perheessämme ei ole koskaan käytetty päihteitä ja pojan kanssa olemme aina pystyneet puhumaan kaikesta. Silti tämä tapahtui.

 

Toiveena omannäköinen elämä

Vuosiin on mahtunut myös joitakin kuukausia kestäneitä, parempia aikoja. Haastatteluhetkellä vanhemmat ovat hakeneet poikansa katkaisuhoidosta ja odottavat paikkaa korvaushoitoon.

– Oulussa jonot ovat pidemmät kuin muualla Suomessa. Korvaushoitoon pitäisi päästä heti, kun huumeidenkäyttäjä itse siihen haluaa.

Vuosien kamppailu on kapeuttanut Mirjan ja hänen puolisonsa elämää.

– En halua mennä minnekään, missä poikani ikäisten ihmisten vanhemmat kokoontuvat. Mitä minä voisin kertoa omasta elämästäni?

– Meillä ei käy enää ketään kylässä. Kotona toimimme kuin robotit, teemme ainoastaan pakolliset kuviot. Emme uskalla lähteä mihinkään, jos sillä välin tapahtuu jotain.

Mirjalla on nuorten vanhemmille neuvo: pysytelkää selvillä siitä, mitä lapsenne tekee ja kenen kanssa hän aikaansa viettää.

Omalle kohdalleen hänellä on yksi toive.

– Haaveilen siitä, että voisin vielä joskus elää omannäköistä elämää.

Haastateltavan nimi on muutettu.

 

=> Kysy, kommentoi ja anna palautetta

Oulun seurakuntien vertaistukiryhmä huumeiden käyttäjien läheisille kokoontuu joka toinen torstai Vanha pappilassa (Asemakatu 6). Seuraava kokoontuminen on torstaina 5.12.2019 klo 17–19.

Huumeidenkäyttäjien läheisille oma vertaistukiryhmä

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä