Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat ry:n mukaan sen jakama tiskirätti on maatuva: toisin kuin keskustelu nuorisotyönohjaajien asemasta se ei jää pyörimään ikuisuuksia edes kirkolliskokoukseen.

Nuorisotyönohjaajat: ”Tiskirätti kuvaa arvostuksemme määrää”

11.11.19

Seurakuntien nuorisotyönohjaajia ei jatkossakaan luokitella hengellisen työn tekijöiksi, totesi kirkolliskokous.


Elsi Salovaara Tero Fleminch

Nuorisotyöntekijöiden asemaa käsitelleen selvityksen lopputulokseen pettynyt kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat ry jakoi viime viikolla kirkolliskokouksen edustajille tiskirättejä.

Rätti kuvastaa sitä, että nuorisotyönohjaajat kokevat olevansa rättejä, joilla pyyhitään pöytää.

Vaikka kasvatustyötä tekevät nuorisotyönohjaajat pitävät usein hartauksia ja ovat rippikouluissa opettajina, virkaa ei kirkon taholta ole luokiteltu hengelliseksi, vaan nuorisotyönohjaajat katsotaan maallisen työn tekijöiksi.

Jäsenkysely kertoo koetuista asenteista

Nelivuotiskautensa Oulun hiippakunnan pappisedustajana kirkolliskokouksessa juuri päättänyt Helena Kauppila on työskennellyt aiemmin nuorisotyönohjaajana. Hän tunnistaa omasta kokemuksestaan tunteen arvostuksen puutteesta.

– Kouluttauduin papiksi osittain siksi, koska halusin saada ääneni kuuluviin.

Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat ry:n tekemän jäsenkyselyn mukaan arvostusta ei koeta varsinkaan kirkkotyönantajan ja luottamushenkilöiden taholta. Myös kirkkoherroilla on parantamisen varaa.

– Puheissa nuorisotyötä arvostetaan, mutta käytännössä tämä ei näy, toteaa KNT ry:n hallituksessa vaikuttava Kiimingin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Jii-Pee Nyyssönen.

Puheissa nuorisotyötä arvostetaan, käytännössä tämä ei näy.

— Jii-Pee Nyyssönen

 

Aivan kuten papeilla, nuorisotyönohjaajillakaan ei ole virallista työaikaa. KNT:n jäsenkyselyssä kävi ilmi, että peräti 44 prosenttia kirkon nuorisotyönohjaajista on harkinnut työpaikan vaihtamista jaksamissyistä.

Rajanveto hengellisyyteen on keinotekoinen

Kirkolliskokouksessa esitelty selvitys nuorisotyönohjaajien asemasta oli jatkoa vuosikymmeniä kestäneelle keskustelulle siitä, pitäisikö kasvatuksen virat siirtää osaksi diakonian vihkimysvirkaa.

Tässä diakonaatiksi kutsutussa mallissa kirkon nuorisotyönohjaajan, diakonin, diakonissan ja esimerkiksi lehtorin ammatit muistuttaisivat pappeutta.

Helena Kauppilan kokemuksen mukaan on hyvin keinotekoista vetää rajaa hengellisen ja muun työn välille seurakunnassa.

– Lastenohjaajat ne vasta hengellistä työtä tekevätkin, samoin suntiot, jotka ottavat vastaan surevia omaisia.

Kirkolliskokouksessa puheenvuoron asiasta käyttänyt Kauppila uskoo, että ratkaisu on mahdollinen, mutta se vaatii neuvotteluja todella tasa-arvoisessa hengessä.

Muutos veisi valtaa papeilta

Kauppila muistuttaa, että yhden hengellisen kirkon viran, diakonaatin, syntyminen tarkoittaisi myös vallan uusjakoa.

Nykyisin esimerkiksi kirkolliskokouksessa on vain pappisedustajia, muut kirkon työntekijät voivat olla ehdolla maallikoiden listoilla.

Kirkolliskokous ei ole hänen näkemyksensä mukaan paras paikka edistää asiaa. Kauppilan mukaan avoimen keskustelun lisäksi asiassa kaivattaisiin nyt johtajuutta, siinä roolia voisi ottaa esimerkiksi piispainkokous.

KNT ry ei aio luovuttaa asiassa.

– Tämä asia on kuin Feeniks-lintu. En tiedä mikä on se tapa tai suunta, mutta varmasti se nousee vielä esiin, Jii-Pee Nyyssönen lupaa.

Kysy, kommentoi ja anna palautetta jutusta

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Näkemyksiä Seurakunnat