Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 15.12.

13.12.19

Mitä Johannes Kastaja jyrisisi meille tänä päivänä?


Muistuttajan matkassa

Ensi sunnuntain raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja, outo tyyppi omana aikanaankin. Oman tiensä kulkija. Tai siis Jumalan viitoittaman tien, Johannes kun valmisteli tietä Vapahtajalle – sukulaiselleen Jeesukselle, jonka taisi tavata vain pari kertaa ja silloinkin lyhyesti. Ensimmäisen kerran jo ennen molempien syntymää. Raamatussa kerrotaan, että kun odottavat äidit tapasivat, Johannes hypähti ilosta kohdussa. Totta tai ei, kiehtovaa kuitenkin.
Kiehtova on Johanneskin, vähän pelottava kyllä, jyrkkä mies.
Mitä hän jyrisisi meille? Antaisiko huutia, kun elämme kuin maailman omistajat Jeesuksen ohjeista ja tahdosta piittaamatta, vähät välittäen hänen käskystään rakastaa täällä toisiamme? Johannes todennäköisesti vaatisi meitä muuttamaan käyttäytymistämme ja ajatteluamme niin, että nytkin tästä adventin ajasta tulisi meille oikeasti valmistautumista Jeesuksen syntymäpäivään ja hänen jatkuvaan, todelliseen läsnäoloonsa elämässämme. Ja ehkä jollakin tavalla myös hänen luvattuun toiseen tulemiseensa.
Luulen, että tarvitsisimme Johannesta. Ainakin minä tarvitsisin. Muistuttajaksi. Ei vain rakkaudettomuudestani vaan Vapahtajasta, pelastuksen ja armon mahdollisuudesta. Joulun merkityksestä. Tärkeysjärjestyksestä elämässä.
Ja rehellisyydestä myös uskoon liittyvissä asioissa. Sillä Johanneskin, läpeensä Jumalan mies, uskalsi epäillä ja kysellä. Vielä ennen traagista kuolemaansa hän lähetti ystävät kysymään Jeesukselta, oliko tämä todella Jumalan lähettämä, se jolle hän tietä oli valmistanut. Ja sai vakuutuksen ja varmuuden, että oli ja on.
Minä tarvitsen Johannesta siis myös muistuttamaan siitä, että Jeesus ei pahastu epäilyksistäni. Tie hänen luokseen, armoon, on jo valmis ja avoin. Siitäkin Johannes meitä kyllä väsymättä muistuttaisi.

Pia Perkiö
Kirjoittaja on kirjailija

Sunnuntai 15.12.2019
3. adventtisunnuntai
Psalmi: Ps. 85:9-14
1. lukukappale: Mal. 3:23-24
2. lukukappale: 2. Piet. 1:19-21
Evankeliumi: Matt. 11: 11-19 tai Joh. 1: 35–37

 

Päivän raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja. Hänen kehotuksensa katumukseen ja parannukseen koskee myös meitä. Johannes viittaa Jumalan Karitsaan, joka kantaa koko maailman synnin. Saamme tunnustaa syntimme luottaen Kristuksessa annettuun pelastukseen. Tämä on pääasia jouluun valmistautumisessa – joulupaastossa.
Johannes oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä: Vapahtaja oli pian tuleva.

 

Ps. 85: 9-14
Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu.
Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen –
älkööt he enää eksykö mielettömyyteen!
  Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat,
  ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa.
Laupeus ja uskollisuus kohtaavat,
oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.
  Uskollisuus versoo maasta
  ja oikeus katsoo alas taivaasta.
Herra antaa kaiken hyvän,
maa antaa satonsa.
  Herran edellä kulkee oikeus,
  se valmistaa tien Herralle.

Mal. 3: 23-24
Kuulkaa!
Ennen kuin tulee Herran päivä,
suuri ja pelottava,
minä lähetän teille
profeetta Elian.
Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen
ja lasten sydämet isien puoleen.
Silloin en tuomitse maata perikatoon,
kun tulen.

2. Piet. 1: 19-21
Me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.

Matt. 11: 11-19
Jeesus sanoi:
”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. Jolla on korvat, se kuulkoon!
Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!”

TAI
Joh. 1: 35–37
Seuraavana päivänä Johannes oli Betaniassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!” Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko