Hartaus: Hyvä nimi

30.12.19

Se on jokaisella ihmisellä, useimmilla eläimilläkin. Se yhdistää meidät toisiimme ja erottaa meidät toisistamme. Nimi.


Joka päivä on jonkun nimipäivä. Paitsi karkauspäivänä. Ja vuoden ensimmäisenä päivänä. Tai silloinkin on, vaikka ei sitä allakkaan ole merkitty, Jeesuksen nimipäivää siis.

Kun jouluna vietettiin Jeesuksen syntymäpäivää, uuden vuoden ensimmäisenä päivänä tavallaan hänen nimiäisiään – kasteenhan hän sai vasta aikuisena.

Usein nimi merkitsee jotain hyvää: Toivo, Lempi, Onni, Helmi, Into, Rauha … Jeesus-nimikin merkitsee hyvää: Herra on apu, Herra pelastaa.

Miten hyvä alku uuteen vuoteen Jeesuksen nimipäivä onkaan; meille luvataan paras mahdollinen apu. Jokainen saa elämäänsä juuri sen avun, jota juuri hän tarvitsee ja juuri silloin kun tarvitsee. Kokemusta on.

On jotenkin uskomatonta, käsittämätöntä, että korkein mahdollinen taho tuntee meidät henkilökohtaisesti. Raamatussahan Jumala vakuuttaa: ”Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”

Kukaan meistä ei ole kuka tahansa. Ei Jumalalle eikä toisille ihmisille. Kunpa muistaisin sen! Etten väheksyisi, mitätöisi ketään, en itseänikään. Siinäpä sopiva uudenvuoden lupaus – toivottavasti ei unohdu niin kuin ne muut.

Kukaan meistä ei ole kuka tahansa. Ei Jumalalle eikä toisille ihmisille.

 

Nimi lienee ensimmäiseksi opittu ja unohtumaton asia. Kun joku kutsuu minua nimelläni, havahdun ja käännyn kutsujan puoleen, kuuntelen. Entä, kun Jumala kutsuu minua? Kuulenko? Havahdunko? Välitänkö? Otanko hänen apunsa vastaan?

Uuden vuoden alku, tämä Jeesuksen nimipäivä, on meidän kaikkien armon päivä. Samoin kuin kaikki vuoden 365 päivää. Voi, kun joka päivä muistaisimmekin: Jumalaan on turvallista luottaa. Sillä hän vakuuttaa yhä: Älä pelkää. Sinä olet minun.

Pia Perkiö
Kirjoittaja on kirjailija

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Näkemyksiä