Kolumni: Lupa istahtaa

12.12.19

Vaikka odotamme joulua, sen alla ei tarvitsisi uupua, muistuttaa Marjo Koski-Vähälä.


Joskus tulee tunne, että haluaisin painaa välillä oven kiinni arkipäivän keskellä ja olla vaan ihan hiljaa, ilman työkiireitä, paineita, arvostelua ja aikatauluja.

Istun Kotiinpalaajien konsertissa ja kuuntelen heidän uutta lauluaan ”Ei kukaan rakasta mua niin kuin sä”. Se kolahtaa. Kyyneleet silmistä valuen ajattelen: Jeesus on armollinen ja hän välittää minusta!

…”Sä oot se, josta lauluni laulan.

Sä oot se, jonka kanssa oon, kuka mä oon.

Sä oot se, joka toi mulle rauhan.

Sä oot se, joka taistelee mun puolesta.

Sä oot se, joka näkee mun läpi.

Sä oot se, joka tuntee, mut kokonaan.

Sä oot se, joka sulkee mut syliin.

Sä oot se, joka pitää hyvin.

Ei mulla oo mitään eikä ketään tärkeempää.

Ei kukaan rakasta mua niin kuin sä.

Ei mulla oo huolia, kun oon sun lähellä.

Ei kukaan rakasta mua niin kuin sä”

Elämä on suorittamista ja selviytymistä. Aina tulee uusi kiireinen aika eteen, kuten nyt adventin aika, jonka pitäisi olla valmistautumista ja rauhoittumista suurta juhlaa varten. Mutta vauhti vaan kasvaa ja tahti tihenee. Jouluna istun sohvalla uupuneena kaikesta. Missä on minun jouluni?

Joulu on Jeesus-lapsen syntymäjuhla. Joulu on suuri juhlapäivä meille jokaiselle. Odotamme joulua, mutta sen alla ei tarvitsisi uupua. Mitä Jeesus minulta toivoisi?

Hän toivoo rauhaa ja hyvää mieltä. Hän toivoo, että olen läsnä. Hän toivoo, että sytytän kynttilän ja toisenkin, jotta valo saisi loistaa ja kertoa meille siitä, että Jeesus on elämämme valo. Se riittää.

On siis lupa istahtaa – kuunnella, katsella, hiljentyä. Joulurauhaa jokaiseen kotiin!

Kirjoittaja on Lumijoen diakonissa-seurakuntasihteeri

Kommentoi tekstiä täällä

Lue lisää aiheesta:

Lumijoen seurakunta Näkemyksiä