Hiljaisuuden ystävät ry:n toiminnanjohtaja Mika K. T. Pajunen vieraili Oulussa jumalanpalveluskouluttajana.

Messu vaikka joka päivä

3.12.19

Mika K.T. Pajunen: Voitaisiinko Oulussa viettää messua jokaisena arkipäivänä? Arkimessussa luotettaisiin runsaiden sanojen sijaan hiljaisuuteen.


Riitta Hirvonen Riitta Hirvonen

Kuvitellaan, että Toijalassa asuva pappi Mika K.T. Pajunen asuisikin Oulussa, ja hän pääsisi uudistamaan ison kaupungin kirkollista elämää haluamallaan tavalla. Mitä tapahtuisi?

Uudistus näkyisi ihmisten arjessa – jos kaupunkilainen sitä haluaisi.

Pajusen mukaan Oulun kokoisessa kaupungissa, jossa toimii seitsemän seurakuntaa, olisi mahdollisuus viettää messua joka arkipäivä. Ei kaikissa kirkoissa, mutta yhdessä vuorollaan.

Hiljaisuuden ystävien toiminnanjohtaja Mika K.T. Pajusen mielikuvissa arkipäivien messut olisivat monella tapaa riisuttuja, yksinkertaisia myös musiikillisesti.

Sanojen sijaan siellä luotettaisiin rohkeasti hiljaisuuteen.

Papillekaan arkimessun ei tarvitsisi olla suuri ponnistus: mitä minä tänään osaisin puhua ihmisille. Muutama yhteisesti jaettu ajatus riittäisi.

– Messu joka päivä on erityisesti isojen kaupunkien mahdollisuus, sanoo Pajunen, joka vieraili marraskuussa Karjasillan seurakunnan jumalanpalveluskoulutuksessa.

Hetkipalveluksiin oli helppo kiintyä

Pajunen ei ole vain luterilaisen kirkon pappi vaan myös anglikaanikirkon pappi.

Kun Pajunen asui vuonna 2000 lyhyen ajan lontoolaisessa pappilassa, sai hän kosketuksen talossa pidettyihin anglikaanikirkon hetkipalveluksiin.

Kuukauden ajan Pajunen aloitti jokaisen aamun osallistumalla niihin. Tapa ihastutti ja jätti kaipauksen jumalanpalveluselämään, jossa arki ja pyhä kulkevat limittäin ja lomittain.

Pajuselle messu on rakas ja ehtoollinen pyhä asia, koska aterialla on Kristus läsnä. Hän puhuu Sakkeuksesta, tullimiehestä ja veronkerääjästä, joka raamatunkertomuksessa kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen. Kun Jeesus huomasi Sakkeuksen, kutsui hän itsensä kylään tullimiehen kotiin.

Pajunen toteaa, että Jeesuksella oli tapana kutsua ihmisiä ympärilleen ja aterioida heidän kanssaan. Sakkeuksen tykönä Jeesus julisti pelastusta koko perheelle.

Pajunen näkee tarinan Sakkeuksesta ja Jeesuksesta – sekä monen muun Raamatun ateriakohtauksen – kertovan sitä, että juuri yhteisessä leivän murtamisessa ja rukouksessa, yhteisessä elämässä toisten kristittyjen kanssa, Ylösnoussut Kristus on yhä läsnä ihmisten parissa.

– Kristillinen jumalanpalvelus syntyi kristittyjen kokoontumisissa, jotka jatkoivat Jeesuksen ateriatoimintaa.

Messussa on myös arki läsnä

Jos ehtoollinen messussa on pyhää, mikä jumalanpalveluksessa on arkea? Pajunen kuvailee messua lepopaikaksi, jossa katse kääntyy Jumalaan.

– Lepo johtaa toimintaan. Ilman lepoa me emme jaksa toimia. Toiminta ilman lepoa johtaa päämäärättömään harhailuun. Lepo tarkastaa suunnan, nostaa ja ohjaa uudelleen tielle.

Kun Pajunen puhuu arjen läsnäolosta messussa, hän muistuttaa, mihin messu Herran siunauksen jälkeen päättyy: papin päätössanoihin, joissa on kehotus lähteä ihmisten pariin tukemaan heikkoja, auttamaan sorrettuja, pitämään hyvästä kiinni.

Hiljaisuus antaa sanoille aikaa koskettaa

Pajunen kertoo kyllästyneensä sanoihin, erityisesti runsaisiin sanoihin rukouksissa. Häntä innostaa enemmän jo varhaiseen kristillisyyteen kuulunut mietiskelevä, hiljainen rukous Jumalan edessä.

Pajunen toivoisi, ettei messussa olisi kiireen tuntua – ei myöskään kiiruhtamista sanomaan ja puhumaan.

– Jos jumalanpalveluksessa ei ole yhtään hiljaisuutta, sana ei ehdi upota meihin. Ilman hiljaisuutta kaikki mitä puhutaan on kuin läpiluentaa.

Rukoushiljaisuus tarjoaa mahdollisuuden katsella sellaista Jumalaa, joka katsoo meitä arvostavasti ja rakastaen.

 

Mitä ajatuksia Pajusen haastattelu sinussa herätti? Kerro meille, anna jutusta palautetta toimitukselle.

 

Rauhan Tervehdys haastatteli Pajusta viime vuoden maaliskuussa, paastonaikaan:

Toivo kuuluu paastoon

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko