”Mukava jos pystyn tuottamaan iloa”, sanoo hoivakodeissa vieraileva Kia

13.12.19

Oulun Rajakylässä asuvalla Kia Niskasella on 12-vuotiaaksi vähän epätavallisempi harrastus: hän käy esiintymässä ja pitämässä seuraa ikäihmisten laitoshoitoa tarjoavassa Rajakylän hoivassa.


Teksti: Minna Kolistaja . Kuvat: Minna Kolistaja .

– Laulan, soitan ukulelea ja olen seurana. Olen pitänyt esimerkiksi bingoa, Kia Niskanen kertoo.

Rajakylän hoivassa hän pyrkii käymään joka viikko.

– Hoivan vanhukset oikeasti tykkäävät käynneistäni. Minusta on mukava nähdä, miten heille tulee vierailuistani hyvä mieli.

Kia sanoo viihtyneensä aina vanhusten seurassa. Kun omaa Kajaanin-isomummua ei enää ole, hän alkoi miettiä, löytyisikö Oulusta seuraa kaipaavaa mummua.

Kia ja äitinsä Teija Leinonen huomasivat ilmoituksen, jossa haettiin vapaaehtoisia vanhusten seuraksi.

– Tajusin, että siinä on ihan mun juttuni. Äidin kanssa vielä selvittelimme, onko vapaaehtoiselle alaikärajaa, Kia kertoo.

– Eikä sellaista ollut. Kian käynnit otettiin vastaan ilomielin, Teija Leinonen jatkaa.

Rajakylän koulussa musiikkiluokkaa käyvä Kia soittaa ukulelen lisäksi pianoa sekä koulun orkesterissa trumpettia. Lisäksi Kia laulaa koulun kuorossa.

Omalla ajallaan Kia kuuntelee monenlaista musiikkia, nykypoppareista esimerkiksi Billie Eilishia tai 1960–1970-lukujen musiikkia, vaikkapa Beatlesia. Rajakylän hoivassa hän esittää vanhusten toivomaa vanhempaa musiikkia.

– Saan kappaleiden nuotteja hoivassa ohjaajana toimivalta Marjalta.

Suosikkikappaleita ovat esimerkiksi Satumaa, Sininen ja valkoinen sekä Isoisän olkihattu.

– Itsekin tykkään tällaisesta vähän vanhemmasta musiikista.

– Mieluiten esitän iloisia kappaleita koska toivon, että pystyn tuomaan iloa vanhuksille. Sitä paitsi kovin surumielisestä kappaleesta joku voi liikuttua ja alkaa itkeä. Silloin saattaa itkettää minuakin.

Kavereiltaan Kia ei ole kuullut ihmettelyä hoiva-keikoistaan.

– Olen kertonut heille, miksi käyn siellä ja he ymmärtävät.

Kia aikoo jatkaa käyntejä Rajakylän hoivassa. Mahdollisesti aikaa riittää käydä myös jossakin toisessakin hoitolaitoksessa.

– Toivottavasti joku muukin nuori alkaa tehdä samantapaista vapaaehtoistyötä Kian esimerkin innoittamana, Kian äiti Teija Leinonen toivoo.

– Mun viestini on, että tämäkin voi olla tosi hyvä harrastus, josta voi olla ylpeä, Kia Niskanen jatkaa.

 

 

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Yleinen