Pääkirjoitus: Itsenäisyyspäivän arvokkuus

4.12.19

Nyt jos koskaan tarvitaan eheyttävää, kokoavaa ja yhdistävää yhteiskuntapolitiikkaa, kuten talvisodan ihmeen takana oli, kirjoittaa Pauli Niemelä.


Joulukuun kuudetta vietämme itsenäisyyspäivänä. Juhlimme sitä perinteisen arvokkaasti ja vakaasti.

Jotkut ovat kaivanneet siihen lisää iloisuutta ja rentoutta. Iloisuus on enemmän kuin paikallaan, onhan meillä hieno maa. Voimme olla terveesti ylpeitä hyvästä maastamme. Tämän toteaminen ei tarkoita, etteikö meillä olisi monessa korjattavaa.

Ymmärrän kuitenkin, että itsenäisyyspäivän luonne avautuu kansamme historiasta ja sodan muistoista. Pieni Suomi säilytti itsenäisyytensä suurvallan valtauspyrkimyksistä huolimatta. Teemme kunniaa veteraanisukupolvien työlle maamme vapauden ja itsenäisyyden puolustamisessa.

Tätä sotien muistoa ei pidä unohtaa. Se ei tarkoita sodan ihannointia, päinvastoin. Sodan kauheuden muistaminen on parasta lääkettä kaikkia sotapyrkimyksiä vastaan. Ne, jotka ovat kokeneet sodan kauhut, rakastavat eniten rauhaa.

Nuoret, jotka tuntevat omat juurensa, osaavat kohdata myös kansainvälistyvän maailmamme haasteet.

Pauli Niemelä

Maailmalla vastakkainasettelut näyttävät vahvistuvan. Moni maa on jakaantunut pahasti kahtia. Samoja merkkejä on kotimaassammekin. Nyt jos koskaan tarvitaan eheyttävää, kokoavaa ja yhdistävää yhteiskuntapolitiikkaa, kuten talvisodan ihmeen takana oli.

Monet syksyn ylioppilaat saavat valkolakkinsa itsenäisyyspäivän aattona. Voisiko tuosta juhlasta tulla yhteisöllinen juhlapäivä keväiseen tapaan? Juhlassa voisivat yhdistyä isänmaan menneisyys ja tulevaisuus sekä Suomen vahva sivistys- ja koulutustaso.

Samalla uusille sukupolville välittyisi menneiden sukupolvien työ. Nuoret, jotka tuntevat omat juurensa, osaavat kohdata myös kansainvälistyvän maailmamme haasteet.

Kirjoittaja on lääninrovasti ja Kiimingin kirkkoherra

Anna palautetta pääkirjoituksesta

 

Lue lisää aiheesta:

Kiimingin seurakunta Näkemyksiä