Poisnukkunut piispa Olavi Rimpiläinen oli uudistaja Oulun hiippakunnassa 1980–2000

9.12.19

Piispa Rimpiläisen työtoveri Keijo Nissilä muistaa Olli-piispan luotettavana esimiehenä, herrasmiehenä, vaatimattomana, kuuntelutaitoisena ja lempeänä ihmisenä. Höysteenä toimi monissa tilanteissa piispan hyväntahtoinen huumori.


Teksti: Muistokirjoituksen teksti Keijo Nissilä .

Olavi Rimpiläinen syntyi 12.8.1937 Siilinjärvellä ja kuoli kotonaan Oulussa 3. joulukuuta rauhallisesti vaimonsa ja lääkärilastensa hoidossa. Häntä jäivät eniten suremaan puoliso Anneli sekä lapset Johanna ja Jussi perheineen.

Ne, jotka tunsivat Olli-piispan läheltä, muistavat hänet luotettavana esimiehenä, herrasmiehenä, vaatimattomana, kuuntelutaitoisena ja lempeänä ihmisenä, höysteenä hyväntahtoinen huumori.

Rimpiläinen kirjoitti ylioppilaaksi 1956. Luokkatoverista Anneli Takalasta tuli hänen vaimonsa 1959. Piispa Eino Sormunen vihki Rimpiläisen papiksi Kuopiossa 15.10.1961. Sormusen persoona ja teologia vaikuttivat merkittävästi Rimpiläiseen vielä hänen piispuutensa vuosina.

Rimpiläinen toimi aluksi pappina Pielisensuun seurakunnassa ja sen jälkeen uskonnon lehtorina Pohjois-Karjalassa. Joensuun normaalilyseon yliopettajan virasta hän siirtyi 1974 Kirkon koulutuskeskuksen johtajaksi. Tästä virasta hän tuli 42-vuotiaana valituksi Oulun hiippakunnan piispaksi 1.12.1979 lukien.

Piispaksi tullessaan Rimpiläisellä oli takanaan perusteelliset opinnot erityisesti pedagogiikassa, eksegetiikassa, kirkkohistoriassa ja käytännöllisessä teologiassa. Hän väitteli tohtoriksi 1971 läntisen perinteen hautauskäytännöstä Suomessa ja pätevöityi käytännöllisen teologian dosentiksi 1973 erityisesti jumalanpalveluksen ja kirkollisten toimitusten, varsinkin hautauksen ja kuoleman kysymysten asiantuntijana.

Kaikki se tietotaito, minkä Rimpiläinen oli omaksunut monipuolisilla opinnoillaan ja viran hoidollaan, satoi Oulun hiippakunnan laariin. Hän tarttui jäntevästi kirkkolaivan ruoriin ja ohjasi sitä edeltäjänsä piispa Leinosen kurssin mukaisesti ristiaallokossa pohjoisilla vesillä.

Piispa osoitti herätysliikkeille omat hyttinsä kirkkolaivassa. Hän ohjasi alusta selvään veteen ja uudistuksiin noudattaen kirkon perinteistä väylää. Sen reimarit olivat hänelle Raamattu ja kirkon tunnustus.

Piispa Rimpiläinen kehitti hiippakuntaa monin tavoin. Kirkon henkilöstökoulutusta hän oli uudistanut jo kirkon koulutuskeskuksen johtajana. Nyt oli aika siirtää koulutusta hiippakuntien vastuulle, lähemmäs paikallistasoa. Piispan tehtävänä tuli olla hiippakuntansa ensimmäinen opettaja ja suunnannäyttäjä.

Koulutus alkoi luottamushenkilöistä ja läpäisi kaiken henkilöstön, suntioista pappeihin. Luottamushenkilöt kokoontuivat neuvottelupäiville, joita piispa itse johti. Pappeja hän ohjasi saarnakoulutukseen. Tunnustuskirjaseminaarit ovat jääneet monien osallistujien mieleen.

Ekumeeninen yhteistyö oli lähellä piispan sydäntä. Ortodoksien ja katolilaisten kanssa järjestettiin paastonajan teologisia seminaareja. Barentsin alueen kirkkojen yhteistyön neuvosto perustettiin 1996. Pyhätunturille, Saariselälle, Ylläkselle, Luostolle ja Vuontispirtille rakennettiin turistikappelit. Oulun ja Lapin läänien kouluosastojen kanssa kehitettiin uskonnonopetusta. Saamelaistyötä piispa edisti tukemalla saamenkielen opintoja.

Jumalanpalveluselämän uudistamisessa piispa Rimpiläisen rooli oli keskeinen. Hän halusi sekä kunnioittaa kirkon traditiota että tuoda evankeliumin sanoman ihmisiä lähelle. Rimpiläinen oli mukana jo 1973 kirkkokäsikirjan uudistusta valmistelevan komitean sihteerinä. Hän johti Jumalanpalvelusten kirjan ja Evankeliumikirjan valmistelua kirkolliskokouksessa. Myös kirkollisten toimitusten uudistus valmistui hänen johdollaan.

Piispa Rimpiläinen tuli tunnetuksi keskustelussa kirkon virasta. Hän puolusti perinteistä näkemystä. Naispappeuden vastustaminen on jättänyt varjoonsa sen rakentavan elämäntyön, jolla hän uudisti Oulun hiippakuntaa.

Jo varhain piispa Rimpiläisellä oli näky siitä, miten perinne ja nykyaika ovat vuorovaikutuksessa. ”Tammen terho ja tammi, siemen ja myöhempi kasvu eivät saa joutua ristiriitaan keskenään. Myöhemmän kasvun juuret ovat jo Uudessa testamentissa. Tammi voi alkaa vain tammenterhosta.”

Tälle nuoruuden visiolleen (1973) piispa Rimpiläinen pysyi uskollisena kuolemaansa asti.

 

Muistokirjoituksen tekijä teol.tri Keijo Nissilä toimi Oulun hiippakunnan dekaanina 1978–2006.

Lue myös:

Emeritus piispa Olavi Rimpiläinen on kuollut

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Näkemyksiä Yleinen