Yhtäkään siltaa – edes kapean joen ylittämiseksi – ei rakenneta ilman etukäteissuunnitelmaa.
Seurakunnat eivät rakenna konkreettisia siltoja vesien ja maanteiden yli, mutta siltoihin niissäkin täytyy perehtyä. Seurakunnat rakentavat siltoja kirkon ikiaikaisen sanoman ja tässä ajassa elävien ihmisten välille.
Tällainenkaan silta ei synny tyhjästä, ilman suunnitelmia. Seurakunnan strategia on tärkeä paperi, kun siltatyömaa pystytetään.
Moni puhuu strategiasta sanahelinänä, joku näkee sen pölyn kuorruttamana paperiläjänä kaapin perukoilla. Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Pekka Huokuna arvostaa strategian tekemistä.
– Erityisen tärkeä on se hetki, kun päätetään laatia suunnitelma tulevaisuuteen. Silloin on pysähtymisen paikka.
Kyselyt loivat suuntia tulevaisuuteen
Pysähtymistä Huokuna pitää tärkeänä, koska silloin katsotaan avoimesti ympärille periaatteella, jota presidentti Paasikivi kuvasi lauseella ”tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku”.
Huokuna kiittelee Oulun seurakuntayhtymää siitä, että uutta strategiaa tehdessään se toimi, kuten Paasikivi puhui. Suunnitelmaa lähivuosien päähän ei tehty sisäpiirissä, omien parissa, vaan pysähdyspaikalla kysyttiin muun muassa Oulun kaupunginvaltuutetuilta ja johtavilta viranhaltijoilta heidän mielikuviaan Oulun seurakunnista, kirkosta Oulussa.
Näin pitääkin toimia, Huokuna lausahtaa. Jos seurakuntayhtymässä ei olisi näin tehty, olisiko tiedetty, että osa kyselyyn vastanneista näkee seurakunnan toiminnan sisäänpäin käpertyneenä. Mielikuvaksi kerrottiin jopa – toki kiitosten seassa – vanhoillinen seurakunta.
Havainto piti ehdottomasti huomoida uudessa strategiassa.
Kansliapäällikön mukaan pysähtämättä jättäminen tarkoittaisi herkästi esimerkiksi sitä, että säästötarve seurakunnissa hoidettaisiin juustohöylällä: nipistettäisin joka paikasta vähän.
– Jos näin tehdään, ajaudutaan helposti syrjään, marginaaliin, etäälle ihmisistä.
Evankeliumia ei voida pyyhkäistä sivuun
Huokuna ei pidä helppona työmaana sillan rakentamista muuttumattoman Raamatun sanan ja modernin nykykansalaisen välillä. Armoa ei tarvitse keksiä uudestaan, se on kristinuskon peruskäsite, mutta armon välittämiseen tarvitaan nykypäivän arjessa, ihmisten elämänkohtaloiden keskellä, jokaisen kristityn kekseliäisyyttä.
Tätä painottaa myös Oulun seurakuntayhtymän uusi strategiapaperi.
Huokuna toteaa, etteivät seurakunnat voi koskaan olla pelkästään sosiaalityötä tekevä orgasisaatio. Evankeliumia ei voida kirkosta ”heivata pois”.
– Seurakunta on jumalanpalvelusyhteisö, jossa evankeliumi on esillä ja sakramentit jaetaan.
Huokunan mielestä kirkossa pitää tiedostaa, millaisilla ehdoilla se toimii yhteistyössä muiden kanssa. Jyrkkää asennetta kirkon edustajilta hän ei tässä kysymyksessä kaipaa.
– Meidän pitää olla aiempaakin yhteistyökykyisempiä ja halukkaita siihen. Mutta aina pitää muistaa positiivinen uskonnonvapaus, ihmisten oikeus harjoittaa omaa uskontoa.
Oulun yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi tiistaina 10. joulukuuta Oulun seurakuntayhtymän strategian vuoteen 2026.
Lue myös: