Kuva: Raamatun lukeminen
Jokainen Raamatun lukija harjoittaa raamatuntulkintaa. Raamatun tulkintatapoja on useita.

Tapahtuiko juuri näin?

18.12.19

Raamattupiiriläiset ja professori ruotivat Raamatun tekstiä, jossa enkeli kohtaa Marian. Ihmeellinen tarina synnyttää suorasukaista puhetta: "Jos neitseestä syntyminen on mahdotonta uskoa, niin entä Jeesuksen kuolleista herääminen."


Riitta Hirvonen Pixabay

”Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria.

Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!”

Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä.

Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen.

Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua. ”Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.”

Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.” Luukas 1:26–35

 

Luukkaan evankeliumin alussa on kuvaus yhdestä Raamatun hämmentävästä tapahtumasta. Arvoituksellisessa kertomuksessa ilmestyy enkeli. Koskematon Maria saa häneltä lupauksen raskaaksi tulemisesta. Hän tulisi synnyttämään Pyhän pojan, Jeesuksen.

Tapahtuiko kaikki oikeasti juuri näin kuin Luukkaan evankeliumissa kirjoitetaan? Oululainen raamattupiiri sai Raamatun tekstin pohdittavakseen. Keskustelu käytiin WhatsApp-viesteinä piiriläisten välillä.

Rauhan Tervehdys julkaisee poimintoja näistä viesteistä.

 

Pitääkö uskoa sanatarkasti?

”Mua kiinnostaa kyllä vielä nuo ajatukset Jeesuksen syntyperästä… että pitääkö ihmisen uskoa kaikki niin kuin opissa määritellään? Jos jokin Raamatussa on järjenvastaista, kuten neitseestä syntyminen, pitääkö se hylätä? Onko ihmettelylle tilaa?”

”Minä olen näitä pohtinut myös kovasti ja nyt tuntuu, ettei niihin pidä liikaa keskittyä. Mikä on oleellista?”

”Ihmisillä on tarve sanoa, että uskoo Jumalaan, mutta ei niin kuin kirkko opettaa. Mutta kun tulee hätä, turvaudutaan Jumalaan kuitenkin, eikä silloin kysellä miten hänet määritellään.”

”Oppi voi olla esteenä sille, että uskaltaisi tai kokisi voivansa lähestyä Jumalaa… vaikka muuten sitä kaipaisikin?”

”Niin, onko oikeasti oleellista tietää mistä Jeesus syntyi?”

”Tai tarviiko sitä kyseenalaistaa, on niin monia vaikeampiakin ”kiistan aiheita” kirkossa. Minä luotan vain ja uskon, kun ei ole tarvetta kyseenalaistaa. Pitäiskö minun?”

”Toki, jos tulee joku tieteellinen todiste, että nyt löydettiin Jeesuksen dna:ta ja todettaisiin, että näin ei voinut tapahtua, niin ei mulle olisi ongelma suhteuttaa ja ottaa raamatunkertomusta vertauskuvallisesti. Kun se perusluottamus ja usko on tahdonasia eikä tunteiden ja järjen asia.”

”Mielenkiintoista on silti sekin, että Jeesuksen sukuluettelossa on monta avioliiton ulkopuolisesta suhteesta syntynyttä henkilöä, jotka ovat olleet tärkeässä asemassa Jumalan pelastussuunnitelman toteutumisessa.”

”Uskontunnustuksessa kuitenkin sanotaan, että ”sikisi Pyhästä Hengestä”, ei Joosefista.”

”Raamattu on ollut jo kirjoitusvaiheessa ensimmäisten ihmisten tulkintaa. He ovat olleet ensimmäisiä teologeja, jotka ovat inhimillisistä lähtökohdistaan ja omasta kokemusmaailmastaan käsin kertoneet suhteestaan Jumalaan.”

”Sisäänkäyntejä Raamattuun -kirja avaa ovia pyhiin teksteihin. Sen punainen lanka on näkemys kristinuskosta telttana, jossa kokonaisuuden muodostavat teltan neljä kulmaa: etiikka, kertomukset, rituaalit ja oppi. Erityisesti kolme ensimmäistä kannattelivat kristillistä liikettä sen alkuvaiheissa, ja niiden varassa liike kehittyi. Oppi tuli merkittäväksi vähän myöhemmin. Raamattu sekä yhdistää ihmisiä että erottaa heitä toisistaan.”

”Jos ei voi uskoa neitseestä syntymiseen, miten voi uskoa mitään muitakaan ihmeitä, joita Raamattu on täynnä? Onko ne kaikki sitten vain vertauskuvia ja tulkintoja? Mitä virkaa on Jumalalla, joka ei ole inhimillistä älyä, voimaa ja käsityskykyä kummempi?”

”Niinpä… jos neitseestä syntyminen on mahdotonta uskoa, niin entä Jeesuksen kuolleista herääminen?”

”Hyvä pointti.”

”Mikäli uskomme Jumalan luoneen Sanallaan maailman, niin eihän neitseestäsyntyminen ole mitään. ”

”Maailmassa on paljon lapsia, joiden syntymä nähdään Jumalan lahjana, Pyhän Hengen työnä. Lopulta syntymän ihme ei ole koskaan ihmisen käsissä. Tekisikö se Jeesuksesta jotenkin vähemmän pyhemmän, jos hän olisikin saanut alkunsa kahden ihmisen sukupuoliyhteydestä?”

”Se tekisi Jeesuksesta Joosefin (tai jonkun muun miehen) pojan. Kristityt pitävät Jeesusta kuitenkin Jumalan Poikana. Toisaalta Jeesus itse sanoi olevansa Ihmisen Poika.”

”Raamatun viimeisessä luvussa lukee näin: ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan.” Jokainen voi jälleen tulkita tekstin haluamallaan tavalla, mutta itse en lähtisi riskeeraamaan.”

”Raamatun kieli on tosiaan aika vanhaa ja sen ajan ihmisten käsityskyvyn mukaan kyetty laatimaan. Silloin ei edes tiedetty, miten sikiäminen oikeasti tapahtuu. Oliko vasta 1827, kun munasolu löydettiin. Siihen asti oli ajateltu ja luultu, että nainen on vain malja miehen siemenelle.”

”Ja edelleen oma ajatus, ettei tarvi tietää Jeesuksen geenikoostumusta. Että usko ihmeeseen riittää, tapahtuipa se käytännössä miten tahansa.”

 

Teksti on portti johonkin suurempaan, sanoo professori

Saman Luukkaan evankeliumin raamatunkohdan sai luettavakseen Helsingin yliopiston ekumeniikan professori, TT Risto Saarinen.

Saariselle kertomus enkelistä ja Mariasta on ovi ja portti jonnekin suurempaan, kuten hän kuvaa.

– Luukkaan evankeliumin teksti, kuten moni muukin uskonnollinen teksti, avaa oven isompaan todellisuuteen. Se laajentaa meidän elämänpiiriämme arkikokemuksiemme yläpuolelle. Arjen keskellä tapahtuu jotakin tavallista isompaa.

Saarisen mukaan teologia ei pyri vakuuttamaan, että kaikki mitä evankeliumissa kerrotaan, on tarkkaa kuvausta siitä, mitä on joskus tapahtunut.

– En sano, että tätä kohtaa ei saisi lukea kirjaimellisesti, kuten luemme lakikirjaa tai luonnontieteen teosta, mutta mielestäni tähtäyspiste ei ole yksittäisessä lauseessa. Minua teksti kannustaa suostumaan siihen, että tuolloin tapahtui jotain suurempaa kuin mitä voimme käsittää. Tarina enkelistä ja Mariasta haluaa avata meille jotain sellaista, mikä ylittää käsityskykymme.

Saarisen mukaan lukija pääsee kertomuksen äärellä kyselemään tärkeitä kysymyksiä, kuten voisimmeko mekin kohdata enkelin, jotain yllättävää elämässämme. Kuka meidät on yllättänyt hyvällä viestillään? Voiko joku tai voinko minä tuoda jollekulle armon sanomaa, armeliaisuuden viestin.

– Juuri tällaisissa kysymyksissä on mielestäni tämän kertomuksen ydin.

Saarinen kiinnittää huomion Marian käyttäytymiseen, kun hän kohtaa enkelin ja kuulee hänen ilmoituksensa.

– Kertomuksen mukaan Maria oli hämmästynyt, mutta ei pelästynyt. Kohtaaminen enkelin kanssa oli rauhallinen ja luottavainen eikä lainkaan dramaattinen.

– Tilanteeseen voisi kuvitella liittyvän Marian kyselyn, mitä hänellä on edessään. Maria on avoin sille, että hänen elämänsä muuttuu, kun jotain uutta on tulossa.

”Niin, onko oikeasti oleellista tietää mistä Jeesus syntyi?”

raamattupiiriläinen

Minä luotan vain ja uskon, kun ei ole tarvetta kyseenalaistaa.

raamattupiiriläinen

Kohtaaminen enkelin kanssa oli rauhallinen ja luottavainen.

Risto Saarinen

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko