Herkkyys. Se on ominaisuus, jolla Jouko Pelkonen kuvaa itseään ja jolla hän uskoo olleen iso merkitys elämässään.
– Olin yksinäinen lapsi. Ajattelen sen johtuvan herkkyydestäni, sillä herkkä lapsi jää helposti ilman ystäviä.
Pelkonen kertoo kouluaikana ja armeijassa koetun kiusaamisen jättäneen häneen syvät arvet.
Aikuisiällä käyty terapia oli kuitenkin käännekohta. Kun hän puhui kiusaamisesta, vuosien saatossa sisään padotut tunteet alkoivat vapautua.
Samaan tahtiin tunteiden virtaamisen kanssa alkoi virrata myös luovuus. Mieli ryhtyi puskemaan runoja.
Kirjoittaminen pelotti ja helpotti
Aluksi runoja syntyi milloin vain, iltakävelylläkin. Tekstit Jouko Pelkonen tallensi ensin sinikantiseen ruutuvihkoon, sittemmin tietokoneelle.
Ajoittain myös Rauhan Tervehdyksessä julkaistavien runojen aiheina ovat usein yksinäisyys, rakkaus ja hengellisyys.
Suurin osa runoista on sävyltään melankolisia. Sellainen on myös Surun lapseni, joka kuvaa tehdyistä virheistä aiheutuvaa taakkaa, joka kulkee ihmisen mukana ja josta ei pääse eroon.
Aina se tuntuu
ja herättää yöllä,
se on osa mieltäni synkeää,
en siitä pääse kai eroon koskaan,
se saa silmäni kyyneliin,
aurinko paistaa
ja ystävät nauraa,
kukkii kedot,
on tanssin karkelot,
voi iloa, riemua rinnassa muiden,
minun silmissäni kyyneleet on,
se kulkee aina mukanain
mustassa kehdossani,
se on osa sydäntäin,
surun lapseni.
Siksi on mentävä murheeni suolle,
synkkänä korpeen ja niityille,
jossa vain kukkii nuo mustat kukat,
minun silmissäni kyyneleet on,
se on aina mukanain
mustassa kehdossani,
se on osa sydäntäin,
surun lapseni.
Aluksi vaikeista asioista kirjoittaminen pelotti. Jos sanoilla onnistui kuvaamaan ajattelemaansa asiaa erityisen hyvin, seurauksena saattoi olla tunnekuohu.
– Lopulta kirjoittaminen kuitenkin helpotti oloa.
Kirjoittaminen helpotti oloa.
Parhaat palat kansien väliin
Vuonna 2007 runoja oli kertynyt jo sen verran, että niistä syntyi ensimmäinen omakustanne Rakastan sinua elämä. Sen jälkeen Pelkonen on julkaissut seitsemän muuta omakustannetta, joista viimeisin on vuonna 2017 ilmestynyt On voimanani ristinmies.
Kiinnostuksen hengellisiin asioihin Jouko Pelkonen toteaa olevan isänsä perintöä. Raamatun hän kertoo lukeneensa läpi useita kertoja.
– Runot syntyvät usein oman synnintunnon seurauksena. Toisaalta syntisyyden ohella aiheena on myös Jumalan armo.
Jeesukseni rakkahin
Jeesukseni rakkahin,
Vapahtajani kallehin,
paimeneni uskollisin,
vapauttajani
Ristinpuussa kärsit,
velkakirjan lunastit,
maailman sä pelastit
ja sieluni
Anteeksiantajain,
syntitaakan kantajain,
ainoa armahtajain
Poika Jumalan
Kiitos Jeesus Sinulle,
Vapahtaja annat minulle,
pahalle, armahdetulle
kruunun elämän.
Tekstit taipuvat videoiksi ja lauluiksi
Kun YouTubeen syöttää nimen Jarhois-tuotanto, esille tulee 21 Jouko Pelkosen käsikirjoittamaa videota.
Videoissa on Pelkosen tekstejä hänen itsensä tai muiden lukemana. Osa runoista on saanut ympärilleen sävelet. Pellossa asuva Jyrki Anttinen on Pelkosen ”luottosäveltäjä”.
– Lähetän runoja Jyrkille sähköpostilla ja hän voi vastata siihen runoon tehdyllä laululla.
Uusin projekti on lastensatu Lauri ja laavalamppu. Pelkosen kirjoittaman tekstin on kuvittanut Antti-Jussi Koponen. Kuvat ja tekstit on painettu tauluiksi, jotka koristavat Pelkosen yksiön seinää.
Jouko Pelkonen toivoo, että sadusta tehtäisiin video.
– Videossa musiikki ja teksti voisivat vuorotella. Sitä varten haluaisin löytää sovittajan ja lukijat sadulle.
Komeat kuusi laudaturia
Jouko Pelkonen syntyi tyrnäväläiseen maalaistaloon 1960-luvun alussa. Isoveli jäi jatkamaan tilaa, kun Jouko lähti keskikouluun ja lukioon.
Kuusi laudaturia kirjoittanut ylioppilas hakeutui Oulun yliopistoon. Luonnontieteet eivät kuitenkaan tuntuneet omalta alalta, ja Pelkonen vaihtoi yliopistomaailman kauppaopistoon. Merkonomin tutkinnon myötä löytyivät työpaikat Tyrnävän kunnantalolta ja kirjastosta.
Nuoruusvuosia sävytti myös äidin kuolema. Menetys oli 17-vuotiaalle Jouko Pelkoselle raskas kokemus.
Kun äiti nukkui pois
Siinä
kun tekee kaiken
aina samalla tavalla
on turva.
Kun äiti nukkui pois
meillä kotona syötiin
puoli vuotta
pelkkää luumupitkoa.
Ja hommattiin kissanpentu,
kun ei äitiä enää
niin kissanpentu.
Ja pestiin raivokkaasti
kaapinovia peilikirkkaiksi,
luultiin,
että saataisiin pestyä
suru pois.
Pitkään työkyvyttömyyseläkkeellä ollut Pelkonen sai omakohtaisen muistutuksen elämän rajallisuudesta, kun hän koki sydämenpysähdyksen kolme vuotta sitten.
– Se säikäytti. Halusin pois kerrostalosta.
– Sain paikan ensin Lepolan palvelukodista ja sen jälkeen tämän asunnon palveluyhdistyksen rivitalosta.
Tummat sävyt tekevät elämästä täydempää
Tänä päivänä Jouko Pelkonen iloitsee siitä, että on saanut ystäviä. Vuosien varrella on ollut vaiheita, jolloin hänellä ei ole ollut ketään.
– Joskus on ollut hetkiä, jolloin olisin halunnut luopua koko elämästä.
– Toisaalta olen sitä mieltä, ettei pelkästään onnellinen elämä niin hyvä olisikaan. Jos siinä on tummia sävyjä, se on arvokkaampaa.
Pelkonen sanoo tottuneensa yksinäisyyteen, oppineensa elämään sen kanssa. Sen on voinut kääntää myös voimavaraksi.
– Joskus nautin yksinäisyydestä. Se ja luonto yhdessä antavat voimaa.
Syviä mietteitä nahkanojatuolissa
Samaan aikaan kun Jouko Pelkonen löysi runot, hän sukelsi myös musikaalien maailmaan. Oopperan kummitus teki lähtemättömän vaikutuksen.
– Viulunsoittaja katolla, My Fair Lady, Jesus Christ Superstar… niistä kaikista pidän.
Vanhat suomalaiset iskelmät hivelevät korvaa, kuvataide ja kirjallisuus antavat voimaa. Myös papin ja diakoniatyöntekijän säännölliset vierailut ilahduttavat.
Pelkosen asunnossa, lähellä ovea on nahkainen, musta nojatuoli. Siinä Pelkonen kertoo istuvansa usein.
– Katson ulos ikkunasta, haaveilen kaikesta ja mietin runoja.
Useita kieliä kansalaisopistossa opiskellut Pelkonen on käynyt syksyn ajan italian kielen alkeiskurssilla. Viikon kohokohta kuitenkin on, kun ystävä tulee hakemaan häntä autollaan.
Miehet ajavat Muhokselle.
– Siellä menemme huoltoasemalle ja juomme kaakaot.