Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 26.1.

24.1.20

Jeesuksen ihmeteot ja niiden ihmisten todistukset, jotka ovat saaneet tuntea hänen voimansa, herättivät kansallisuudesta riippumatta uskon häneen auttajana ja Vapahtajana.


Liian hyvää ollakseen totta?

Huijarit käyttävät pääsääntöisesti kolmea yksinkertaista menetelmää, joilla he toteuttavat huijauksensa: kiire, kehu ja auktoriteetteihin vetoaminen.

Meitä varoitetaan uskomasta liian edullisiin tarjouksiin ja ylimaallisia voittoja lupaaviin sähköposteihin. Mikäli kaupparatsun supertarjous vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se tuskin sitä onkaan. Ihmedieetit eivät toimi. Painoa voi pudottaa nopeasti, mutta yleensä kilot tulevat yhtä varmasti takaisin.

Jeesus toimi ja liikkui pääasiassa omiensa eli oikeaoppisten juutalaisten parissa. Nyt hän poikkesi kuitenkin samarialaisten kylään. Siellä häntä uskottiin. On hämmentävää, että samarialaiset uskoivat Jeesukseen pelkästään hänen puheidensa perusteella. Juudeassa ja Galileassa eivät edes ihmeet onnistuneet synnyttämään luottamusta Jeesuksen sanomaan, mutta vääräuskoisten samarialaisten keskuudessa syntyi herätys pelkän puheen voimalla. Juudeassa ja Galileassa oli kuolleita herätetty, sairaita parannettu ja vettä muutettu viiniksi, mutta epäilys ja kyynisyys säilyivät vallitsevana asenteena. Samarialaiset olivat riittävän lapsenmielisiä uskoakseen Jeesukseen.

Jeesuksen tarjouksella ei ollut kiire. Hän oli valmis jäämään Sykarin kylään kahdeksi päiväksi. Juutalaisten keskuudessa hän vietti yli kolmekymmentä vuotta. Kauppiaan väitteitä on aina syytä epäillä, jos päätöksellä on olevinaan kova kiire. Samoin, jos hyvästä hankkeesta ei pidä kertoa kenellekään.

Evankeliumi on syntynyt jaettavaksi. Jeesus ei kehunut samarialaisia. Päinvastoin, hän julisti juutalaisen uskonkäsityksen ylemmyyttä. Loukattuinakin he uskoivat Jeesukseen. Jeesus ei vedonnut korkeampiin auktoriteetteihin, vaan julisti itse itsensä Jumalaksi ja Messiaaksi. Perinteisen huijarin tunnusmerkit eivät siten sovi Jeesukseen. Vaikka evankeliumin tarjous tuntuisi liian hyvältä ollakseen totta, siihen uskaltaa luottaa.

Esa Mangeloja
Kirjoittaja on takapenkin fariseus ja taloustieteen dosentti

3. sunnuntai loppiaisesta
Psalmi: Ps. 102:16–23
1. lukukappale: Jes. 30:18–21 tai 2. Kun. 5:1–15
2. lukukappale: Hepr. 11:1–10
Evankeliumi: Joh. 4:39–42

Jeesuksen julkinen toiminta on alkanut. Opettamalla ihmisiä ja parantamalla sairaita Jeesus ilmaisee jumalallisen kirkkautensa. Hänen ihmetekonsa ja niiden ihmisten todistukset, jotka ovat saaneet tuntea hänen voimansa, herättävät kansallisuudesta riippumatta uskon häneen auttajana ja Vapahtajana.

Ps. 102: 16–23
Kansat pelkäävät Herran nimeä,
maan kuninkaat kumartavat häntä,
  kun Herra jälleen rakentaa Siionin
  ja ilmestyy kunniassaan.
Hän katsoo sorrettujen puoleen,
ei torju heidän rukoustaan.
  Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle,
  jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,
tähyää taivaasta maan päälle.
  Hän kuulee vankien vaikerruksen,
  hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä,
Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
  kun kansat kokoontuvat yhteen,
  kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.

Jes. 30: 18–21
Kuitenkin Herra vain odottaa,
että voisi olla teille armollinen,
hän nousee armahtamaan teitä.
Herra on oikeuden Jumala.
Autuaita ne, jotka häntä odottavat!
Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa,
sinun itkusi aika on ohi!
Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa,
hän kuulee ja vastaa sinulle.
Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän
ja niukasti vettä,
hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy.
Omin silmin sinä saat nähdä hänet.
Aina kun olet eksymässä tieltä,
milloin oikeaan, milloin vasempaan,
sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:
– Tässä on tie, kulkekaa sitä.

TAI

2. Kun. 5: 1–15
Syyrian kuninkaan sotapäällikkö Naaman oli arvossa pidetty mies ja kuninkaansa suosiossa, sillä Herra oli käyttänyt häntä aseenaan pelastaessaan Syyrian sen vihollisilta. Naaman oli mahtava soturi mutta sairasti spitaalia. Kun syyrialaiset kerran olivat Israelissa ryöstöretkellä, he toivat sieltä mukanaan pienen tytön, joka sitten joutui Naamanin vaimon palvelijaksi. Tyttö sanoi emännälleen: ”Kunpa herrani pääsisi käymään sen profeetan luona, joka on Samariassa! Se mies parantaisi hänet spitaalista.” Naaman meni kuninkaansa puheille ja kertoi, mitä israelilaistyttö oli sanonut. Syyrian kuningas sanoi: ”Mene vain sinne, minä lähetän kirjeen Israelin kuninkaalle.” Niin Naaman lähti ja otti mukaansa kymmenen talenttia hopeaa ja kuusituhatta sekeliä kultaa sekä kymmenen juhlapukua.

Naaman vei Israelin kuninkaalle kirjeen, jossa sanottiin: ”Tämän kirjeen tuo sinulle palvelijani Naaman. Olen lähettänyt hänet luoksesi, jotta parantaisit hänet spitaalista.” Luettuaan kirjeen Israelin kuningas repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Olenko minä muka Jumala, jolla on elämä ja kuolema vallassaan, kun hän lähettää spitaalisen minun parannettavakseni! Hän selvästikin vain hankkii riitaa kanssani!”

Kun Jumalan mies Elisa kuuli, että Israelin kuningas oli repäissyt vaatteensa, hän lähetti sanomaan kuninkaalle: ”Miksi repäisit vaatteesi? Lähetä tuo mies minun luokseni, niin hän tulee tietämään, että Israelissa on profeetta.” Naaman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen. Elisa lähetti hänen luokseen sananviejän ja käski sanoa: ”Mene Jordanille ja peseydy siellä seitsemästi. Silloin ihosi palaa entiselleen, ja olet taas puhdas ja terve.” Mutta Naaman vihastui ja lähti pois. Hän sanoi: ”Minä luulin hänen sentään tulevan ulos luokseni ja rukoilevan Herraa, omaa jumalaansa. Minä luulin, että hän liikuttaa kättään sairaan paikan päällä ja sillä tavoin ottaa pois spitaalini. Eivätkö Damaskoksen joet Abana ja Parpar ole kaikkia Israelin vesiä paremmat! Yhtä hyvin minä voin peseytyä ja puhdistua niissä!” Hän kääntyi vihoissaan takaisin ja lähti pois.

Mutta hänen palvelijansa alkoivat taivutella häntä ja sanoivat: ”Herramme! Jos profeetta olisi määrännyt sinulle jonkin vaikean tehtävän, etkö olisi täyttänyt sitä? Saati sitten, kun hän sanoo, että sinun on puhdistuaksesi vain peseydyttävä!” Niin hän meni Jordanille ja kastautui joessa seitsemän kertaa, niin kuin Jumalan mies oli määrännyt. Silloin hänen ihonsa tuli lapsen ihon kaltaiseksi, ja hän oli taas puhdas.

Naaman palasi saattueineen Jumalan miehen luo. Hän astui Elisan eteen ja sanoi: ”Nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla kuin Israelissa. Otathan siis kiitoslahjan palvelijaltasi.”

Toinen lukukappale

Hepr. 11: 1–10

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.

Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.

Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. ”Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.” Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli – niin hänestä todistetaan – elänyt Jumalan mielen mukaisesti. Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden.

Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen. Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt.

Evankeliumi

Joh. 4: 39–42

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko