Kahvia, siemenleipää ja terveiset kaukomailta

Tupperware-kutsut ja lähetyspiiri olivat parhaita keinoja tutustua paikallisiin, kun Hilkka Sillankorva muutti Jakkukylään 1980-luvun lopussa.

– Molempia tilaisuuksia pidettiin paikallisten kodeissa. Siinä tulivat tutuksi kodit ja niiden asukkaat, Sillankorva muistelee.

Perinteiset lähetyspiirit ovat käyneet viime vuosina vähiin, kun osallistujat ovat ikääntyneet. Lähetystyöharrastus on kaivannut uutta virtaa.

Tämän vuoden alusta sitä on haettu kaikille avoimessa, Yli-Iin kirjastossa joka toinen viikko kokoontuvassa Toivon pajassa.

Terveiset kentältä innostavat toimimaan

Toivon paja aloitetaan aina kahvitarjoilulla. Kahvitusvuorossa tällä kertaa oleva Kaisa Hökkä on tuonut paikalle porkkanapiirakkaa ja siemenleipää.

Kiimingin seurakunnan lähetyssihteeri Katri Tuomiharju lukee presidentti Sauli Niinistön allekirjoittaman rukouspäiväjulistuksen, jossa korostetaan ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta kaikkia kohtaan.

Sen jälkeen päästään tutustumaan Kiimingin seurakunnan nimikkolähetteihin ja -kohteisiin. Tuoreet kuulumiset suoraan kentältä on yksi lähetystyön pariin innostava asia, toteaa Hilkka Sillankorva.

– Varsinkin se motivoi, kun lähetit käyvät täällä kertomassa mitä tekevät ja mihin keräämämme raha käytetään.

Myös Toivon pajassa kuullaan pian lähetystyöntekijän kokemuksia, kun Lähetysyhdistys Kylväjän riveissä työskentelevä Janne Aitta saapuu paikalle puhumaan työstään Kaukasiassa.

Lähetystyö on sydämen asia

Kaisa Hökkä toteaa ennen tilaisuuden alkua, kuinka tälle tiistaipäivälle on eläkeläisille tarjolla Yli-Iissä monenlaista harrastusta: kaupungin järjestämä jumppa, opiston kutomapiiri ja eläkeläisten kahvit. Silti Hökkä ehtii vielä lähetyspiiriinkin. Mikä tässä vetää puoleensa?

– Minusta tuntuu, että tämänkaltainen yhteisöllisyys on imetty jo äidinmaidossa, hän sanoo.

– Tämä on tarpeellista. Lähetyskohteissa tarvitaan apua, lisää Enni Kortti.

Lähetys lähtee sydämestä, toteaa Katri Tuomiharju.

– Nämä ihmiset ovat tässä koko sydämellään mukana, lähetyssihteeri kiittelee.

Yli-Iistä on lähtenyt useita lähetyssaarnaajia

Lähetystyöllä on Yli-Iissä pitkät perinteet. Toivon pajaan osallistuva Toivo Hyyryläinen muistaa, kuinka vireää toiminta oli hänen tullessaan seurakuntaan kirkkoherraksi vuonna 1981.

– Kokoonnuimme säännöllisesti ja varainkeruu oli kekseliästä.

Yli-iiläinen innostus lähetystyöhön on Hyyryläisen mukaan peruja jo 1910-luvulta. Vuosikymmenen alussa paikkakunnalta kotoisin ollut Erkki Laurmaa lähti lähetystyöhön Ambomaalle. Hänen jälkeensä Yli-Iistä ovat lähetystyössä olleet muun muassa Annikki Turtinen-Sutela ja Eero Manninen.

– Ajat ovat sen jälkeen tietysti muuttuneet, mutta pyrimme pitämään tätä perinnettä yllä, Hyyryläinen toteaa.

Tuloja taimista ja kahvitarjoilusta

Lähetystyöharrastus ei ole Yli-Iissä pelkästään Toivon pajan varassa. Ihmiset kokoontuvat yhä toistensa koteihin Lähetyksen lauluillan merkeissä.

Kokoontumisissa kerättävien, vapaaehtoisten tarjoilumaksujen lisäksi lähetystyöhön saadaan varoja jokakeväisissä taimimyyjäisissä. Ne ovat jatkuneet jo 20 vuoden ajan.

– Taimimyyjäisiin tulee paljon sellaistakin väkeä, joka ei muuten ole mukana lähetystyön tapahtumissa, toteaa Ahti Alatalo.

Alatalo itse isännöi kotinsa pihapiirissä joka kesä lähetyksen kesätapahtumaa. Idylliseen ympäristöön saapuu yleensä myös joku seurakunnan nimikkoläheteistä tuomaan terveisiä suoraan lähetyskohteesta.

Millainen on lähetystyön tulevaisuus Yli-Iissä?

Toivon pajan osallistujat heittävät ilmaan myös hienoisen huolen lähetystyön tukemisen jatkosta. Kuinka uudet ihmiset löytäisivät lähetyksen pariin?

– Elävä yhteys kouluihin olisi tärkeää, miettii Toivo Hyyryläinen.

Katri Tuomiharjun mukaan yhteistyö koulujen kanssa on aktiivista. Koululaiset ovat tulossa katsomaan myös helmikuun lopussa Yli-Iissä esillä olevaa Suomen Lähetysseuran Lähetysnäyttelyä.

Raamatussa oleva lähetyskäsky tuntuu olevan monelle osallistujalle tärkeä.

– Kirkkoa ei voi olla ilman lähetystyötä, Toivo Hyyrylänen toteaa.