Kolumni: Viha on modernin ikiaikainen polttoaine

23.1.20

Natsit eivät ole enää haamuja Euroopan historiasta. Uhka väkivaltaisesta hyökkäyksestä synagogaan on realisoitunut jo Saksassa, muistuttaa Olli Kohonen.


Olli Kohonen

Vuotta 2019 pidettiin varsin matalaotsaisena ajanjaksona. Sen aikana riideltiin, kiusattiin ja tapettiin varsin paljon niin maailmalla kuin Suomessa. Paljon pahaa tapahtui myös omassa koti-Oulussamme.

Evankelisluterilainen kirkko painiskelee erinäisten haasteiden kanssa, mutta toisaalta täällä ei tarvitse pelätä kirkkoon tulevan innokkaan kristityn ampuvan seurakuntalaisia hengiltä. Näin kävi juuri Texasissa.

Vai nouseeko viha myös Suomessa yhä synkemmällä tavalla?

Joulun alla uutisoitiin eduskunnan valtionvarainvaliokunnan linjanneen yksimielisesti Helsingin juutalaiselle seurakunnalle myönnettävän pysyvän 300 000 euron valtiollisen turvallisuusrahoituksen puolesta.

Rahoitus on perusteltu jo synagogan naapuruston turvallisuuden näkökulmasta.

Sinällään ongelmana eivät ole ”normaalit” natsitervehdykset ja antisemitistiset tarrat, vaan aito Saksassa jo realisoitunut uhka väkivaltaisesta hyökkäyksestä synagogaan.

Natsit eivät ole enää haamuja Euroopan historiasta. Myös Oulussa islamilainen yhteisö on hyökkäyksien kohteena. Moskeijan ikkunoiden säpäleiksi lyöminen on arkipäivää. Savukranaatit lentelevät.

Oman kristinuskoni nimissä on teurastettu miljoonia ihmisiä mukamaste Jumalan nimissä. Ja onhan sitä islamin tai juutalaisuuden nimissä tehty pöyristyttävyyksiä milloin missäkin.

Mitäköhän tälle vihaa polttoaineenaan käyttävälle porukalle olisi sanonut lähimmäisenrakkautta kohtuullisen kovassa kurssissa pitänyt Jeesus? Ehkä hän olisi ajatellut lämmöllä myös joidenkin suomalaisten vainoamia al-Holin lapsia.

Yhtä kaikki – jospa me kaikki voisimme vihata vähemmän vuonna 2020.

Kirjoittaja on sairaanhoitaja, filosofian maisteri ja Tuiran seurakuntaneuvoston jäsen

Anna palautetta kolumnista 

Lue lisää aiheesta:

Näkemyksiä Tuiran seurakunta