Erilaisuutta oppimassa

5.2.20

Opettaja Teija Salmi huomasi kirjavan lapsilauman keskellä: samaa tekoa olemme kaikki.


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Pixabay, Riitta Hirvonen (kuva pappien kokouksesta) .

Erilaisia uskontoja ja katsomuksia risteilee tulevaisuuden yhteiskunnassa aiempaa enemmän. Urbaaniin yhteiskuntaan kuuluu näkemysten kirjo: yksi uskoo Jeesukseen, toinen hakee turvaa uusista uskonnollisista liikkeistä ja virtauksista.

Maahanmuuttajat tuovan tullessaan kulttuurinsa ja uskontonsa. Uskonnottomuus on yksi maailmankuva muiden joukossa.

Miten tällaisen kirjavuuden keskellä selviää yhtenäiskulttuurin perään ajoittain huhuileva suomalainen?

Kaikki haluavat tulla arvostetuksi

Oululaisopettaja Teija Salmen luokan oppilaat tulevat monista eri maista ja erilaisten kulttuurien keskeltä.

Salmen mukaan yhdessä eläminen koulun arjessa opettaa huomaamaan ennen kaikkea lasten – ja heidän vanhempiensa – samanlaiset tarpeet riippumatta mistä maailmankolkasta Ouluun on alun perin tultu.

– Löytö on se, että olemme kaikki ikään kuin samaa tekoa. Esille nousee vahvimmin yhteinen ihmisyys: meillä on yhtäläinen tarve tulla nähdyksi ja kunnioitetuksi sellaisina kuin olemme. Haluamme kuulua hyväksyttynä muiden joukkoon.

Salmi ei väitä, että vieraiden kulttuurien hyväksyminen sujuisi opettajaltakaan aina ongelmitta.

– On aina kova paikka nähdä tyttöjen ja naisten huonompi asema poikiin ja miehiin verrattuna. Olen näissä tilanteissa miettinyt, ettei yksikään lapsi valitse kulttuuria, jonka keskelle hän syntyy.

Siksi Salmen mielestä on tärkeää tietää, mikä on se kulttuuri ja maailmankuva, josta mielipiteet, asenteet ja arvot kumpuavat.

– Luotan myös siihen, että tytöt oppivat sukupuolten tasa-arvon, kun he elävät suomalaisessa yhteiskunnassa.

Salmen mukaan ulkoapäin tasa-arvoa korostavaa ajattelua ei voi ”kaataa” kenekään arvoksi, mutta tyttöjä voi hänen mielestään voimaannuttaa arvostamaan omaa sukupuoltaan.

Pinnan alla muhi katsomusten kirjo

Oululaistaustainen pastori, Kirkkohallituksessa asiantuntijana työskentelevä Stiven Naatus sai valmennusta erilaisten ajattelutapojen kohtaamiseen lapsuudenkodissaan ja myös vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen keskellä.

– Liikkeessä kaikki ajattelivat periaatteessa asioista samalla tavalla, mutta pinnan alla muhi monenlaisten katsomusten kirjo.

– Liikkeessä oli vahva puhumisen ja keskustelun kulttuuri. Kaiken piti näyttää yhtenäiseltä – ristiriitoja ei voinut tuoda avoimesti esiin – mutta samalla keskusteluissa käytiin tiukkaa vääntöä liikkeen tulevaisuudesta ja sen linjasta.

Sallimme toisillemme erilaisuuden

Naatus uskoo siihen, että Suomessa opitaan aina vain paremmin elämään erilaisten mielipiteiden kanssa.

– Opimme ymmärtämään, ettei kaikkien tarvitsekaan ajatella täsmälleen samalla tavalla ja sallimme toisillemme erilaisuuden.

– Uskon, että vuodet opettavat meitä puhumaan myös hengellisyydestä ja katsomuksellisuudesta aiempaa avoimemmin ja helpommin.

– Ymmärrämme, että voidaksemme todella toimia yhdessä monimutkaisten ja yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi, meidän on kysyttävä myös perimmäisiä kysymyksiä, kuten mikä meitä yhdistää ihmisinä ja ihmiskuntana. Miksi tämä elämä on arvokasta ja mikä antaa meille tulevaisuuden toivoa?

 

Lyhyesti:

Kaupungistuminen on megatrendi, joka koskee kaikkia maailmassa. Kaupungeissa asuu jo yli puolet maailman väestöstä. 70 prosenttia suomalaisista asuu kaupungeissa.

Kirkossa on ryhdytty kysymään, millaisiin muutoksiin kehitys haastaa seurakuntia.

Oulussa asiaan perehdyttiin pappien kokouksessa tammikuussa. Tilaisuuden aiheena oli kaupunkiteologia.

Oululaispappien mukaan kaupungistuminen tarkoittaa seurakunnan työntekijöille muun muassa haastetta kohdata luontevasti yhä enemmän erilaisia katsomuksia ihmisten parissa.

Katsomusten kirjavuus vaatii uskallusta heittäyttyä keskusteluihin. Ihmisiä on kuunneltava. Teologiaa syntyy vuorovaikutuksessa. Dialogi on tärkeää osaamista kirkon työssä.

Pappien mukaan kirkon rooliksi sopii urbaaneissa yhteisöissä turvallisten tilojen luominen keskusteluille, joissa pyritään pois vastakkainasettelusta. Turvallisessa tilassa eri tavoin ajattelevat pääsevät näkemään toisensa lähietäisyydeltä.

Toivon luominen on joka tilanteessa kirkon ydintehtäviä. Toiveikkuus syntyy puhumisen sijaan ennen kaikkea tekojen ja yhteisen tekemisen kautta, papit totesivat kokouksessaan.

Tuiran kappalainen Päivi Jussila ja Oulunsalon kirkkoherra Petri Satomaa osallistuivat keskusteluun kaupunkiteologiasta.

 

Jäitkö miettimään jotakin tässä jutussa? Kerro se toimitukselle.

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Näkemyksiä