Hartaus sunnuntaille 1.3.

Tukena ja turvana kiusauksissa

Olen aika varma siitä, että jos minulle tärkeä ihminen kertoisi olevansa menossa kärsimään ja lopulta kuolemaan, pyrkisin myös estämään ja sanomaan, että älä mene. Vaikka minulle olisi aiemmin kerrottu, miksi näin tapahtuu. Saattaisin jopa ottaa äidillisen nuhtelevan sävyn puheeseeni. Koska olen ihminen, inhimillinen, erehtyväinen, kiusauksille altis ja syntinen niin kuin Pietarikin.

Jeesus ei kuitenkaan ollut kuka tahansa ihminen, vaan tosi ihminen ja tosi Jumala. Vaikka Hän on varmasti ihmisenä tuntenut ne tunteet, joita kuka tahansa tuossa tilanteessa saattaisi tuntea. Kuten halun olla kärsimättä ja halun toimia toisin kuin on ennalta määrätty, niin Hän ei niiden mukaisesti toiminut. Hänellä oli tehtävä, josta Hän oli juuri opetuslapsille kertonut, tehtävä, joka Hänen tuli Jumalana tehdä. Hänen kärsimyksellään ja kuolemallaan olisi suurempi tarkoitus ja merkitys kuin kukaan ihminen siinä kohtaa ymmärsikään. Kuoleman voittaminen. Armo. Ja tämän Saatana olisi halunnut estää. Hän olisi halunnut saada Jeesuksen antamaan periksi, lankeamaan ja olemaan kiusaukselle altis.

Vastustamalla kiusauksia Jeesus antoi meille myös esimerkin. Esimerkin, jota voimme seurata tänäkin päivänä. Voimme kulkea myös Jumalan johdattamaa tietä. Luottaa, että Jumala on tukenamme ja turvanamme kiusauksia kohdatessamme. Voimme pyrkiä vastustamaan niitä parhaamme mukaan tietäen ettemme ole yksin. Uskoen, että Hänen enkelinsä varjelevat missä kuljemmekin.

Tuula Anttila
Kirjoittaja on opiskeluhuollon kuraattori, diakoni ja pöytälaatikkorunoilija

Sunnuntai 1.3.2020
1. paastonajan sunnuntai (Invocavit)
Psalmi: Ps. 91:1-4, 11-12
1. lukukappale: 1. Moos. 4:3-10 tai 1. Moos. 3:1-7 (8-19)
2. lukukappale: Jaak. 1:12-15
Evankeliumi: Matt. 16:21-23

Ps. 91: 1-4, 11-12

Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
  ”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
  Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta
ja pahan sanan vallasta.
  Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.
  Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.

1. Moos. 4: 3-10

Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.”
Kain sanoi veljelleen Abelille: ”Lähde mukaani.” Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Abel?” Kain vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” Herra sanoi: ”Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?”

TAI

1. Moos. 3: 1-7 (8-19)

Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?” Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’” Silloin käärme sanoi naiselle: ”Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.
(Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?” Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.” Herra Jumala kysyi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.” Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ”Mitä oletkaan tehnyt!” Nainen vastasi: ”Käärme minut petti, ja minä söin.”
Herra Jumala sanoi käärmeelle:
– Koska tämän teit, olet kirottu.
Toisin kuin muut eläimet,
karja ja pedot,
sinun on madeltava vatsallasi
ja syötävä maan tomua
niin kauan kuin elät.
Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille
ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:
ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi,
ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.
Naiselle hän sanoi:
– Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat,
ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi.
Kuitenkin tunnet halua mieheesi,
ja hän pitää sinua vallassaan.
Ja miehelle hän sanoi:
– Koska teit niin kuin vaimosi sanoi
ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä,
niin olkoon maa sinun takiasi kirottu.
Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi
niin kauan kuin elät.
Maa kasvaa sinulle
orjantappuraa ja ohdaketta,
mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.
Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi,
kunnes tulet maaksi jälleen,
sillä siitä sinut on otettu.
Maan tomua sinä olet,
maan tomuun sinä palaat.)

Jaak. 1: 12-15

Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.

Matt. 16: 21-23

Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.
Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”