Taistelevista "hikareista" tuli lopulta parhaat ystävykset

”Meillä on ystävyyden oppimisesta omasta takaa kokemusta. Me emme olleet ystäviä ala-asteella ja tapasimme kunnolla vasta seitsemännellä luokalla, kun jouduimme samalle luokalle. Olimme ala-asteella molemmat luokkien niin sanottuja hikareita, jotka loistivat melkein jokaisessa aineessa ja olivat tottuneet olemaan niitä, joilta kysyttiin aina apua. Kun jouduimme samalle luokalle, tuosta hikarin paikasta syntyi suuri taistelu. Emme tykänneet kumpikaan toisistamme ollenkaan, emmekä halunneet olla toistemme kanssa minkäänlaisissa tekemisissä… ”

Näin rehellisesti ja omakohtaisesti kirjoittavat Ilona Peränen ja Lotta Martimo Voiko ystävyyttä oppia? -aiheisessa esseessä, jolla he osallistuivat Unescon järjestämään kansainvälisen filosofian päivän kirjoituskilpailuun viime vuoden loppupuolella.

Tekstissään haukiputaalaisnuoret kertovat, että taistelu hikarin, hikipinkoilijan ja parhaan osaajan paikasta päättyi kahdeksannella luokalla.

”Luokassamme olleet kaksi ryhmää alkoivat yhdistymään kahdeksannen luokan syksynä ja jo keväällä olimme melkein vain yksi iso porukka. Keväällä aloimme näkemään toisiamme enemmän vapaa-ajalla ja juttelimme enemmän. Silloin pystyimme ajattelemaan jo olevamme ystäviä.”

Ilonan ja Lotan yhdessä kirjoittama kirjoitus kuului kilpailussa palkittujen tekstien joukkoon.

Millaista olisi elää, jos rinnalla olisi ystävä?

Esseessä ystävyyteen pureudutaan monista näkökulmista, myös kipeistä.

”Maailman yksinäisin ihminen ei osaa edes kuvitella, millaista on elää ihminen vierellä, joka on aina tukena ja tietää sinusta kaiken. Yksinäisin on hän, joka ei osaa kuvitella ystävää ja hän, joka haikailee ystävyyden perään, mutta samalla halveksii kaikkea. Ystävyyttä ei voi oppia myöskään, jos kuvittelee vain yksittäisiä hyötyjä.”

Rauhan Tervehdyksen haastattelussa tytöt kertovat, että heidän koulunsa, Haukiputaan yhtenäiskoulu, kuuluu valtakunnalliseen KiVa-koulu -verkostoon.

Koulussa työskennellään eri tavoilla sen hyväksi, ettei yksikään nuori jäisi yksin ja ettei koulukiusaamista olisi.

– Opettajat sanovat oppilaille, että ketään ei saa jättää pois joukosta vaan pitää mennä rohkeasti juttelemaan, jos näkee jonkun yksin koulun käytävällä, Ilona kertoo.

Erityisesti tällainen kehotus koskee tukioppilaita ja ”tukarin” vastuusta molemmilla tytöillä on kokemuksia.

Eläytyminen toisen osaan  rohkaisee juttelemaan

Ilonan ja Lotan mukaan heitä ajaa liikkeelle juttelemaan toisten oppilaiden kanssa eläytyminen siihen, miltä itsestä tuntuisi, jos kukaan ei osoittaisi kiinnostusta.

Ilona uskoo, että yksin voi jäädä, jos ei yksinkertaisesti uskalla kokemansa pettymyksen jälkeen solmia uusia, luottamuksellisia ystävyyssuhteita.

– Myös se, että omat mielipiteet ovat tiukasti lukkoon lyödyt voi ajaa ihmisen erilleen muista.

Sinnikkyys, kunnioitus sekä positiivinen asenne

Onko ystävyydestä kirjoittaneilla vinkkejä siihen, miten ystäviä voi saada itselleen. Ilona ja Lotta mainitsevat kolme tärkeää asiaa ystävystymisessä.

– Pitää olla sinnikäs eikä kannata luovuttaa. Hyvä siitä tulee, Ilona rohkaisee.

Lotta uskoo kunnioittamisen voimaan uuden ihmissuhteen kehittymisessä.

– Kunnioita toisia, älä ajattele vain itseäsi.

Kolmas neuvo sisältää kehotuksen olla positiivinen ystävien hankinnassa.

– Myönteinen asenne auttaa uusiin ihmisiin tutustumisessa, Ilona toteaa.

Rehellisyys kuuluu ystävyyteen

Haukiputaalaiset ystävät toteavat esseessään, että ystävyyden säilyminen on välillä työlästä.

– Ystävää pitää oppia kuuntelemaan eikä aina vain puhua omista asioistaan.

– Lojaalikin kaverilleen pitää olla – ja rehellinen myös, Lotta sanoo.

Nuoret uskovat, että he ovat nämä asiat oppineet.

– Olemme puhuneet suoraan toisillemme. Joskus siitä on seurannut tarve sovitella sanomisiaan.

Täydellistä ystävyyttä ei olekaan

Koska kirjoituskilpailussa oli kyse filosofian päivän esseestä, eivät kirjoittajanuoret arkailleet syvällistä pohdiskelua tekstissään.

He toteavat, ettei täydellistä ystävyyttä ole olemassakaan.

”Kaikille tulee joskus erimielisyyksiä ja niistä voidaan riidellä. Kaikki tekevät myös inhimillisiä virheitä, sellaisia ihmiset ovat. Me olemme kaikki täydellisen epätäydellisiä eikä keneltäkään voi odottaa täydellistä suoritusta jokaisessa helpossa taikka hankalassa asiassa, varsinkin kun ystävyys on yksi hankalimmista asioista, mitä tiedämme.”

Ystävvyys ei edellytä näkemistä joka päivä

Nuoret kirjoittavat: ”Ystävyyttä oppiessa tärkein rakenneosa on luottamus. Meidän mielestämme ei ole merkitystä, ovatko henkilöt yhtään samanlaisia. Se on tietenkin helpottava tekijä, jos on yhdistäviä tekijöitä, mutta ei lainkaan pakollinen.”

Kirjoituksessa on kannustusta myös sille, että joskus on viisautta päättää ystävyys.

”Joskus ystävyys on vain viisaampaa lopettaa ja joskus se jopa voi vain väljähtää itsestään, mutta se ei tarkoita, etteivät kyseiset henkilöt osaisi ylläpitää minkäänlaista ystävyyttä. Se ei ole yksinkertaista, jos ystävyys ikään kuin sammuu.”

Voisiko Ilonan ja Lotan ystävyys jonakin päivänä sammua?

– Onhan se paljon meidän omasta tahdostamme kiinni. Lukio voi viedä meidät eri kouluihin, mutta jo nyt ystävyytemme on sellaista, ettei se edellytä näkemistä joka päivä.

– Voi mennä pitempikin aika, että emme tapaa toisiamme, mutta se ei riko mitään.
”Ystävyys on koko ajan muuttuva asia ja ystävyyttä on niin montaa eri lajia kuin on ihmisiäkin. Ystävyys on henkilökohtaisesti jokaiselle oma taival.”

Mitä ystävyydelle kuuluu nyt?

Nuoret kertovat yhteisen esseensä loppupuolella, missä vaiheessa omaa ystävyyttään he ovat yhdeksännellä luokalla.

”Nyt yhdeksännen luokan lokakuussa olemme toistemme parhaita ystäviä. Kerromme toisillemme kaiken, kuuntelemme, välitämme, näemme koulun lisäksi melko usein ja autamme toisia aina tarpeen vaatiessa. Olemme tulleet melkoisen matkan vihaamisesta parhaiksi ystäviksi. Se vei aikaa, raastoi välillä hermoja, mutta kannatti. Olemme oppineet tuntemaan toisemme todella hyvin, emmekä vaihtaisi pitkää matkaamme mihinkään. Olemme oppineet ystävyyttä koko ajan lisää ja koemme olevamme parempia ystäviä myös muillekin kuin vain toisillemme.”

Nuorten mielestä paras ystävä rinnalla ei tarkoita sitä, ettei muita hyviä ystäviä voisi olla olemassa.

– Liikumme välillä eri porukoissa ja niissä meille molemmille syntyy toisia tärkeitä ystävä- ja kaverisuhteita, Lotta ja Ilona kertovat.

Nuoret ovat paljon yhdessä, mutta heillä on myös muita tärkeitä ystävyyssuhteita tahollansa.