Kolumni: Kiltti ja kiukkuinen

10.3.20

Maarit Peltoniemi kirjoittaa opista, jota pitää sisäistää koko ikä: Tunne tulee, tunne menee. Minä en ole sama kuin tunteeni. Ja tunne on eri asia kuin teko.


Teksti: Maarit Peltoniemi . Kuvat: Elsi Salovaara .

Missä viha tuntuu? Entä onnellisuus?

Päivälehden artikkelin mukaan vihan tunne valtaa fyysisesti koko yläkropan: pään, rinnan alueen ja kädetkin. Ja kun tuntee olevansa onnellinen, tunne leviää koko kehoon. Mielenkiintoista!

Olen osallistunut vertaisryhmään, jossa mietitään tunteita ja tunnetaitoja (kaikkien huulilla: tunnetaidot!). Ryhmämateriaalin mukaan tunteita on valtava määrä, kukaan ei oikein tiedä, kuinka paljon. Ja kaikki ne ovat luonnollisia; myös viha, kiukku, häpeä, kateus. Ja mitä niitä epämiellyttävyyksiä onkaan.

Ryhmän tavoitteena on saada osallistujat vakuuttumaan, että kaikki nämä ei-toivotutkin ovat sallittuja. Vihainen saa olla, ja kateutta tuntee poikkeuksetta jokainen joskus.

Vihainen saa olla, ja kateutta tuntee poikkeuksetta jokainen joskus.

 

Entä käytännössä. Kun minä rauhallinen ja kiltti ihminen, suutun, vieruskaveri sanoo, että ”miten nuin tasane ihimine voi olla nuin kärtyne?” Tässä tilanteessa syyllisyyden tunne on aika lähellä.

Tai kun lapsen ollessa kuuloetäisyydellä negatiiviset tunteenilmaisut pitäisi nielaista. Se tekee tiukkaa, koska ääni väkisinkin kohoaa ja sappi kiehuu. Ja siitä pitäisi sitten lähteä takapihalle yksikseen karjumaan?

Silloin tulee mieleen: ovatko kaikki tunteeni oikeasti sallittuja, ja voinko niitä myös ilmaista?

Tai voiko kipuihinsa kyllästynyt vanhus voivotella elämän kurjuutta, näyttää mutruista naamaa ja moittia huonoa palvelua? Ovatko hänen tunteensa yhtä oikeutettuja kuin meidän muidenkin, saako hän näyttää mielipahaansa?

Teinien äitien kanssa Kamalat äidit -ryhmässä opettelemme aina aika ajoin tätä oppia: Tunne tulee, tunne menee. Minä en ole sama kuin tunteeni. Ja tunne on eri asia kuin teko.
Ja tätä opetellessa meneekin loppuikä.

Taas paaston alkaessa kiitän Luojaa kaikista tunteista ja opettelen: saat tuntea juuri sitä tunnetta, mikä kulloinkin tulee. Sen jälkeen mieti hetki, mitä tälle tunteelle pitäisi tehdä.

Kirjoittaja on Oulun NNKY:n toiminnanjohtaja

=> Kommentoi ja anna palautetta kirjoittajalle

Lue kirjoittajan aiempia tekstejä:

Kolumni: Lumen, valon ja pyhän kaipuu

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Näkemyksiä