Pääkirjoitus: Kirkolla on tehtävä

31.3.20

Kaiken epävarmuuden keskelläkin kirkko toteuttaa yhä pastoraalista tehtäväänsä, kirjoittaa Jouni Heikkinen.


Ihminen on ymmällään. Hän kyselee, miettii ja painii omaa painiansa kaiken epävarmuuden keskellä. Miten kirkko hoitaa kuoleman kohdatessa?

Papit odottavat esipaimenien hyvää ja rohkaisevaa ohjausta. Piispoilta on saatu pastoraalista ohjeistusta toimintojen hoitamiseen.

Toissa viikolla haastateltiin Helsingin Sanomiin arkkiatri Risto Pelkosta. Nuorena sotaorvoksi jääneenä hän lausuu viisaita sanoja. Kaikki punnittuja.

Kokemukset lähettipoikana sotasairaalassa avarsivat ajattelua. ”Se vaikuttaa elämääni vieläkin. Opin, miten tärkeää on keskinäinen toveruus, joukkoon kuuluminen ja auttamisen ilo. Sodan ajan ilmapiirissä yhteisöllisyyden tunne oli vahva. Se kulkee mukanani edelleenkin.”

Vanha ja kokenut arkkiatri kiteyttää ajatteluaan. ”Nyt suhteeni kuolemaan on kunnioittava. Kuolema on osa elämää, aina yhtä ja suuri mysteeri. Elämä on lahja, kuolema on pakko. Yhtä suuria ihmeitä molemmat.”

Kuolema on osa elämää, aina yhtä ja suuri mysteeri. Elämä on lahja, kuolema on pakko. Yhtä suuria ihmeitä molemmat.

 

Epidemia on aiheuttanut meille tilanteen, jossa lähes kaikki tilat ovat kiinni. On kuitenkin yksi, joka ei ole, Herran huone. Sinne saa tulla hiljentymään ja keskustelemaan jumalanpalveluksen jälkeen.

Ehtoollistakin saa pyytää, tuota lääkettä, jota kutsutaan myös kuolemattomuuden lääkkeeksi. Emmeköhän vain edelleenkin usko Herramme asettaman ehtoollisen parantavaan voimaan!

Annetaan kaiken epävarmuuden jyllätessä mielissämme Kristuksen hoitaa sanallaan, kirkkomusiikillaan ja matkamiehen eväällä.

Rohkaiskaamme toisiamme kuunnellen, auttaen, rinnalla kulkien ja luottaen siihen, että Herra on kanssamme.

Kirjoittaja on Muhoksen kirkkoherra

=> Anna palautetta tekstistä

Lue kirjoittajan muita tekstejä:

Pääkirjoitus: Pieni kirja Jumalasta

Lue lisää aiheesta:

Muhoksen seurakunta Näkemyksiä