Discoon itse tehdyssä neuleliivissä

Kun Johanna Lumila asteli ensimmäistä kertaa koulun diskoon 1970-luvulla, hänellä oli yllään sen ajan muotivaate, pitkä neuleliivi. Kyseessä ei ollut mikä tahansa asuste, vaan yhdeksäsluokkalaisen Lumilan ensimmäinen itse tehty käsityö.

Kotona kutomiseen ei kannustettu, vaan innostus kasvoi koulun käsityötunneilla. Pohjois-Pohjanmaan Taitoyhdistyksessä ohjaajana työskentelevä Lumila on huomannut, että monen keski-ikäisen kokemus käsityötunneista ja käsitöiden tekemisestä on päinvastainen.

– Uskon sen johtuvan siitä, etteivät kaikki opettajat ruokkineet oppilaan itseluottamusta. Hyväksyntää saattoi joissakin tapauksissa saada vain, kun lopputulos oli ihanteen mukainen.

Lumila kannustaa ihmisiä laskemaan rimaa ja vaatimaan itseltään vähemmän. Valmiin työn ei tarvitse olla kuin kaupasta ostettu.

– Tärkeintä on tekeminen.

Makrameen tekemiseen tarvitsee osata vain pari solmua

Nykyisissä poikkeusoloissa käsitöiden harrastaminen voi olla voimavara, sillä se vie ajatukset hetkeksi pois huolista. Ohjaajan mukaan yksi helppo tapa aloittaa on kokeilla makramee-amppelin solmimista.

– Siihen tarvitsee opetella 2–3 solmua, joita toistetaan niin tiuhaan, että kuvion oppii ulkomuistista. Aloittelijaltakin amppeli syntyy alle kolmessa tunnissa, Lumila lupaa.

Arabian niemimaalla 1200-luvulla keksitty tekniikka oli Suomessa suosiossa ensimmäisen kerran 1960- ja 1970-luvuilla. Silloin tekniikalla valmistettiin amppelien lisäksi tarjotinnauhoja, liivejä ja kasseja.

Viitisen vuotta sitten uuden nousun kokeneella makrameella tehdään tänä päivänä myös mattoja, seinätekstiilejä ja koruja.

– Makrameelankoja on niin paljon eri sävyissä ja materiaaleissa, että niillä saa helposti aikaan näyttävää jälkeä.