Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 26.4.

24.4.20

"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani", sanotaan päivän psalmissa.


Uusia mahdollisuuksia

Taas Pietarilta kysellään! Nyt itse ylösnoussut Herra kysyy: Pietari, rakastatko minua?

Kyseessä on kolmas kerta, kun Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen. Jeesus myös tekee kysymyksensä kolmeen kertaan. Kuulostaa jankuttamiselta ja siltä se kai Pietaristakin tuntuu, koska hän tulee surulliseksi.

On helppo nähdä tässä kolmessa kysymyksessä viittaus siihen, miten Pietari kolme kertaa kieltää Jeesuksen. Oliko se rakkaudettomuutta? Vai oman nahan pelastamisen halua, varmistelua. Pelkoa?

Nyt on Jeesuksen vuoro varmistella. Jeesus ei tyydy vain vastaukseen, vaan jokaisen myöntävän vastauksen jälkeen antaa tehtävän ja valtuuttaa. Ruoki minun karitsoitani, kaitse minun lampaitani, ruoki minun lampaitani.

Pietari saa uuden mahdollisuuden. Kolmesti hän kielsi Herran, kolmesti vastasi hänelle myöntävästi. Pietarin inhimillisyys osoittaa sen, että apostolitkaan eivät olleet yli-ihmisiä, vaan samalla tavalla toimivia kuin kuka tahansa meistä. Varmistelevaisia ja pelokkaita, kuitenkin halukkaita alkamaan alusta.

Jeesus uskoo laumansa Pietarin haltuun. Ja perimätiedon mukaan Pietari teki, kuten Jeesus häneltä pyysi; hän saarnasi Juudeassa, Antiokiassa ja eräissä osissa Aasiaa, lopulta kärsi marttyyrikuoleman Roomassa.

Ensi pyhän psalmi on numero 23. Se kuvaa kauniisti sellaista levollisuutta, joka ihmisellä voi olla Vapahtajan edessä.

Se on lepoa rakkaudessa, jossa ei ole pelkoa. ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa.”

Jeesus on itse kulkenut pimeimmän laakson läpi. Hän on elänyt ihmisen elämän kipuineen, suruineen ja huokauksineen. Myös rakkauksineen.

Nyt on meidän vuoromme elää todesti ja rakkaudellisesti. Antaa ja saada uusia mahdollisuuksia.

Satu Saarinen
Oulun tuomiorovasti

2. sunnuntai pääsiäisestä
Psalmi: Ps. 23
1. lukukappale: Jer. 23: 1-4
2. lukukappale: 1. Piet. 5: 1-4
Evankeliumi: Joh. 21: 15-19

Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.

 

Psalmi: Ps. 23
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
  Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen,
  siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
  Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
  en pelkäisi mitään pahaa,
  sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
  Sinä katat minulle pöydän
  vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
  Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
  kaikkina elämäni päivinä,
  ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Jer. 23: 1-4
”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” sanoo Herra. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille:
”Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Mutta minä kyllä pidän huolen teistä: minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne.
”Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.”

1. Piet. 5: 1-4
Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.

Joh. 21: 15-19
Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”
Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko