Ikävä tuttua työtä

Perttu Koskisen koronakevät sujuu ilman isompia ongelmia, mutta hän myöntää ikävöivänsä kolmea asiaa: työtä, jota hän teki ennen tautikriisin alkua, tuttuja työkavereitaan ja omaa äitiään.

Äidin luokse hän aikoo lähteä heti, kun se on turvallista.

Koskinen muistelee, että juuri työpaikallaan Oulun yliopistollisen sairaalan kanttiinissa hänelle alkoi selvitä maaliskuussa koronan vaarallisuus.

– Työkaveri opasti, että hanskoja oli pidettävä joka tilanteessa.

Kohta tuli tieto lomautuksista ja Koskinen jäi kotiin.

– Jaksoin kotimiehenä olemista pari päivää, mutta sitten pääsin ruokapalkalla töihin Johannan työpaikalle.

Korona vihastuttaa, sillä palkka olisi tullut tarpeeseen.

Perttu ja hänen puolisonsa Johanna Koskinen ovat aktiivisia keilaajia. Menestystäkin heille tuli vuosi sitten Spe­ci­al Olym­pics -ke­sä­maa­il­man­kisoissa Abu Dha­bis­sa, mutta lajin pariin pariskunta ei usko palaavansa ennen ensi vuotta.

Kun raskaat keilapallot on jouduttu laittamaan sivuun, Koskisen aika kuluu kevyemmän harrastuksen parissa. Hän kertoo laittavansa nykyisin ”tikkua ristiin” kotonaan. Pienistä tikuista on valmistumassa Koskisen käsissä hänen unelmiensa talo.

Tarkkoja kesäsuunnitelmia Koskisilla ei uskalleta tehdä, sillä virus uhkaa aikaisempia kesähuvituksia, kuten tivolissa ja sirkuksessa käymistä sekä seurakunnan leiritoimintaa.

– Pikkuveljen häät ovat alkusyksystä. Olen sormuspoikana ja olisi pettymys, jos niihin suunnitelmiin tulisi muutoksia.

Onneksi monia asioita voi tehdä myös nykyarjessa, kuten katsella kärppäpelejä ja laittaa kotona ruokaa.

Työhön lähtemistä Koskinen pitää hyvänä, sillä se kurittaa sopivasti vanhaa ruumista, kuten hän vitsailee.

Koronaa perheessä ei kauhistella, mutta käsiä pestään ahkerasti.