Kuinka selvitä kriisistä? – Joskus ei voi muuta kuin odottaa

22.4.20

Moni tuntee menettäneensä elämänhallinnan. Kriisistä selviytymiseen on kuitenkin keinoja, kertoo kriisityöntekijä Minna Rautio.


Minna Rautio Pixabay

Suunnitelmia perutaan ja kalenterit huutavat tyhjyyttään. Tulevaisuus tuntuu olevan tauolla ja arki typistyy muutamiin neliöihin.

Elämme keskellä kriisiä ja traumatisoivia tapahtumia, emmekä reagoi asioihin niin kuin normaalitilanteessa reagoisimme.

Kriisinä pidetään ennakoimatonta ja odottamatonta tapahtumaa, johon ei ole voinut varautua.

Kriisitilanteessa entiset toimintamallit eivät päde eikä aiempaa kokemusta selviytymisestä ole. Niinpä omat ja muiden reaktiot voivat hämmentää. Tieto kriisikäyttäytymisestä auttaa sopeutumaan ja selviytymään.

Hallinta on normaalistikin vain kuvitelmaa

Kriisiin liittyy vahvasti kokemus hallinnan tunteen menettämisestä. Normaalioloissa elämme siinä kuvitelmassa, että elämää on mahdollista hallita, tämän illuusion kriisitilanne rikkoo. Elämisen ehdot sanelee nyt tilanne, ei yksilö.

Kokemuksena kriisi on jokaiselle erilainen. Tähän vaikuttaa muun muassa aiempi elämänhistoriamme. Yhtä oikeaa tapaa reagoida kriisiin tai selvitä siitä, ei ole.

Kriisin keskellä elämiseen kuuluu epävarmuuden ja keskeneräisyyden sietäminen. Välillä emme voi muuta kuin odottaa. Tämä heiluttaa myös turvallisuuden tunnettamme.

Turvattomuuden tunne voi näkyä esimerkiksi siinä, että uutisten seuraamisesta tulee pakonomaista. Uutisvirrasta ei uskalleta olla ulkona.

Jokainen meistä reagoi kriisiin omalla tavallaan

Poikkeusolot näkyvät meissä eri tavoin. Siinä missä toinen säilyy aktiivisena, toinen lamaantuu. Yksi välttelee, toinen kieltää tilanteen. Jotkut turhautuvat, toisia pelottaa.

Univaikeudet ovat kriiseissä hyvin tavallisia. Uni voi olla huonolaatuista tai loppua kesken. Toiset syövät liikaa, toiset juovat liikaa. Asioita voi olla vaikea muistaa, myös keskittyminen voi olla vaikeaa.

Joku voi alkaa miettiä, onko menettänyt järkensä. Olo voi tuntua jatkuvasti stressaantuneelta.

Tekeminen ja toimiminen vahvistavat toivoa

Omaa vointiaan voi jokainen kohentaa monin konstein. Aktiivisena pysyminen on yksi tärkeimmistä keinoista, sillä se vahvistaa toivoa ja saa ajatukset uusille urille.

On hyvä pyrkiä tekemään niitä asioita, jotka aiemmin tuottivat iloa ja mistä sai voimaa. Säännöllinen päivärytmi ruokailuineen ja ulkoiluineen auttaa jaksamaan. Myös hengellisyys ja usko voivat auttaa sopeutumisessa.

Toivo syntyy ennen kaikkea mielessä, siksi on tärkeää pyrkiä löytämään myönteisiä ajatuksia katastrofiajatusten sijaan.

Lapset ottavat mallia vanhemmistaan

Epätoivon keskelle ei kannata jäädä yksin: toiset ihmiset ovat yhä saavutettavissa.

Puhuminen helpottaa ja asioiden jakaminen yhdistää, kyseessä on kuitenkin meille kaikille yhteinen matka. Toisilla ihmisillä on rauhoittava ja rohkaiseva vaikutus.

Kriisitilanne vaikuttaa myös perheisiin ja vanhemmuuteen, koska jo pelkästään arjen pyörittäminen on raskasta. Joudumme rakentamaan elämän monin tavoin uudelleen.

Tänä aikana vanhempien on tärkeää säilyttää toivo, sillä ilman sitä on lasten selviytyminen vaikeaa.

Kriisitilanteessa muita elämänmuutoksia olisi hyvä siirtää myöhemmäksi, sillä arjen jatkuminen rutiineineen tuo lapsille turvaa.

Vaikeudet voivat kasvattaa armollisemmaksi

Kriisistä voi jäädä käteen myös jotain positiivista. Eristämisen sijaan tämä aika voi lähentää meitä.

Kun tilanne joskus palaa lähemmäs normaalia, toivon että olisimme ihmisinä kasvaneet armollisemmiksi ja suvaitsevammiksi muita kohtaan.

On hyvä muistaa, että kriisissä on aina mahdollisuus kasvuun. Olemme tilanteessa, jossa emme voi muuttaa todellisuuttamme, joten vaihtoehdoksi jää vain muuttua itse.

Kirjoittaja on diakoni ja kriisityöntekijä

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Näkemyksiä