Myös papit tekevät paljon etätöitä, mutta kohtaavat ihmisiä kirkollisisssa toimituksissa, kuten kastejuhlissa ja hautajaisissa.

Rukous kulkee papin mukana

7.4.20

Liminkalaisten pappi Eeva Mertaniemi tekee monia töitä kotona etäyhteyksien avulla, mutta kohtaa ihmisiä kasvotusten kirkollisissa toimituksissa. Kiirastorstaina hän on kirkossa ilman seurakuntaa eikä ehtoollista voida nauttia yhdessä. Se on hämmentävää, Mertaniemi sanoo.


Riitta Hirvonen Pekka Mertaniemi

Aivan kuin jokainen olisi pakotettu hyppäämään altaan syvään päähän.

Tällä kuvauksella Limingan seurakunnan kappalainen Eeva Mertaniemi kertoo tuntemuksiaan kriisinaikana, poikkeusarjeksi kutsutussa korona-ajassa.

Virus on muuttanut totuttuja asioita toisenlaisiksi. Miten on käynyt papin työlle Limingassa?

– Se on  muuttunut ja pysynyt ennallaan. Poissa on se suuri ilo ja voimavara – ehkä koko työn tarkoitus – kas vokkain kohtaaminen, Mertaniemi vastaa.

– Tällä hetkellä suurin osa kohtaamisista tapahtuu puhelimessa ja sähköpostikontakteissa. Tapaan ihmisiä myös kaupan hyllyillä, joissa pidämme toisiimme metrien etäisyyttä.

– Joidenkin kanssa koronasta on keskusteltu hengellisestä näkökulmasta. Silloin on kysytty, onko tämä aika tarkoitettu meille puhutteluksi. Toiset ovat enemmän huolissaan käytännön asioista. Entä jos sairastun, entä jos menetän työni ja toimeentuloni?

– Ihmisillä on ollut paljon huolta elämässään jo ennen koronaa, eivätkä nämä murheet ole hävinneet minnekään. Ahdistus ja pelko ovat asioita, joita monet joutuvat tällä hetkellä kantamaan.

– Ennallaan papin työssä on se, että kirkolliset toimitukset ja jumalanpalvelukset jatkuvat, nyt pienemmillä osallistujajoukoilla.

Joskus pötkähdän vain sohvalle

Jos murheet tuntuvat kaatuvan päälle, Eeva Mertaniemi tekee sen, mitä monet muutkin jaksaakseen kulkea pandemiamaratonin loppuun saakka:

– Lähden kävelylenkille napit korvilla ja soitan ystäville. Joskus taas pötkähdän sohvalle ja luen. Saatan vaihtaa rönttävaatteet päälle ja lähteä piha- tai puuhommiin.

– Kahden aikuisen kodissa on mahdollisuus ottaa omaa aikaa ja puhdistaa pään aivosumua.

– Perheen WhatsApp-ryhmät kilahtavat tiuhaan. Tuntuu tärkeältä kysyä sukulaisilta ja ystäviltä, mitä heille kuuluu. Harrastusryhmien päivityksissä sanomme toisillemme: ”Kohta jatkamme taas yhdessä”.

– Iltojeni huvitus on katsella koiravideoita. Perheemme kultainen noutaja kuoli reilu vuosi sitten. Mietimme, ottaisimmeko uuden koiran. Haaveilen berninpaimenkoirasta.

Vaikka yhteydenpito toisiin ihmisiin on tärkeää, myöntää Mertaniemi kriisiajan kääntävän katsetta välillä sisäänpäin.

–  Silloin kyselen itseltäni, mitä tämä erikoinen aika tarkoittaa minulle henkilökohtaisesti. Jos otsaryppyni syvenevät ja suupieleni painuvat alas, saattaa mieheni huutaa: ”Halitime”.

Eeva Mertaniemi lähtee ulos lenkille saadakseen voimia.

Onko sen parempaa kuin kulkea rinnalla?

Kun Eeva Mertaniemi asetettiin Limingan kappalaisen virkaan reilu vuosi sitten, totesi hän Rauhan Tervehdyksen haastattelussa tuntevansa kiitollisuutta siitä, että saa pappina kulkea ihmisten rinnalla elämän taitekohdissa. Pappi saa kastaa lapsia Jumalan huolenpitoon, vihkiä pareja avioliittoon ja siunata ajasta lähtevät viimeiselle matkalle.

Mitä liminkalaisten pappi sanoo näistä kommenteistaan nyt:

– Olen edelleen samaa mieltä. Onko sen parempaa kuin matkakumppanuus keskellä elämää, ihmisten oikeiden ja todellisten asioiden äärellä?

Kun Mertaniemi puhuu kumppanuudesta, tarkoittaa hän tasavertaisuutta seurakuntalaistensa kanssa. Papin hengelliset kysymykset, epäilykset ja toivottomuuden hetket kriisin keskellä ovat samat kuin muillakin.

– Pappi on ihminen, pääni ympärille ei ole ilmestynyt sädekehää. Pappi on saman armon kerjäläinen kuin kuka tahansa muukin. Olemme kaikki samassa rintamassa Jumalan edessä pyytämässä apua maailmaan: Älä jätä meitä oman onnemme nojaan, ethän?

– Toki papin tehtävä on lukea Raamattua ja etsiä sieltä lohdutusta itselle ja muille.

–  Kaikessa työssä, myös papin työssä, aitous ja rehellisyys ovat tärkeintä. Ainoastaan sellaisesta lähtökohdista voi syntyä todellista vuorovaikutusta. Haluan keskustella ihmisten kanssa samalta tasolta, tavallisilla sanoilla, heitä kuunnellen ja kunnioittaen.

Viime viikkoina Mertaniemi on huomannut rukoilevansa erityisen paljon.

– Tuntuu, että näinä päivinä jokainen askel on rukousta: rukousta seurakuntalaisten puolesta, jotka ovat hädässä. Rukousta perheiden puolesta, jotka ovat yhtäkkiä sidottu kotiinsa ja toistensa seuraan, rukousta yksinäisyyteen pakotettujen puolesta ja rukousta perussairaiden puolesta, jotka pelkäävät jäävänsä hoitoa vaille.

– Usein rukoukseni typistyy kahteen sanaan: Auta Jeesus.

Hymy tarttuu, Mertaniemi uskoo ja haluaa myös hymyillä, kun on sen aika.

Syödäänkö kiirastorstaina leipää yhdessä?

Kiirastorstaina – päivänä, jolloin ehtoollinen asetettiin Jeesuksen ja opetuslasten viimeisellä yhteisellä aterialla – Mertaniemi on kirkossa ilman seurakuntalaisia. Tilanne hämmentää,  olo on jo etukäteen halju ja haikea, hän sanoo.

– Ihmiset jäävät ilman ehtoollisyhteyttä. Moni kokee sen varmasti raskaana.

Limingan seurakunnan verkkosivuilla on pääsiäiskalenteri. Kiirastorstaina klikkauksen takana on kannustus leipoa kodeissa leipää ja syödä sitä yhdessä. Olihan öylätti alkujaan arkinen leipä, jonka kristityt toivat yhteisille aterioille.

Myös pääsiäisyönä Mertaniemi on  Limingan kirkon alttarilla. Vaikka korona on poikkeuksellinen kriisi, niin suuri mahti virus ei ole, että se muuttaisi kristinuskon ydinsanoman toiseksi. Pääsiäisyönä kirkoissa kuulutetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuoleman vallat on kukistettu, ja  ihmiset saavat elää ylösnousemuksen toivossa.

– Tämä sanoma on kirkas myös tänä pääsiäisenä, toteaa Mertaniemi.

 

Herättikö juttu sinussa kysymyksiä tai haluatko kommentoida sitä. Anna toimitukselle palautetta.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Limingan seurakunta