Toivon terveisiä: Haastettu lähimmäisyys

12.4.20

Ojennettu käsi, keskustelu, rukoileminen jonkun puolesta, ruoka-apu tai muu avustaminen voi puhua ihmisille enemmän evankeliumia kuin yksikään somekanavan kautta välitetty viesti, muistuttaa Katri Tuomiharju.


Katri Tuomiharju Sanna Krook

Lähetystyö ymmärretään perinteisesti hyvin pitkälti Raamatun sanan ja evankeliumin välittämisenä ihmisille eri puolille maailmaa. Sitä lähetystyö toki ensisijaisesti onkin, mutta sen lisäksi lähetystyöhön kuuluu erottamattomasti diakonia, lähimmäisen palvelu, jota ilman lähetystyö tuskin maailmalla etenisi.

Lähetys ja diakonia kulkevat käsi kädessä ja tarvitsevat toisiaan.

Tällä hetkellä kirkkomme elää hyvin haasteellista aikaa. Säännölliset kokoontumiset ovat tauolla ja voimme kokoontua toistaiseksi ainoastaan etänä kotisohvallamme, ruutujen äärellä tai puhelinten välityksellä.

Vaikka sosiaalinen media tavoittaakin yhä enemmän ihmisiä, on kuitenkin edelleen joukko ihmisiä, joita some ei tavoita. Käykö siis niin, että joukko ihmisiä jää kaiken tämänhetkisen seurakuntaelämän ulkopuolelle? Miten varjelemme sen, että myös heidät tavoitettaisiin ja ettei heitä unohdettaisi?

Tässä diakonia tulee vahvasti mukaan. Diakoniassa korostuu ihmisen kohtaaminen. Ojennettu käsi, keskustelu, rukoileminen jonkun puolesta, ruoka-apu tai muu avustaminen voi puhua ihmisille enemmän evankeliumia kuin yksikään somekanavan kautta välitetty viesti.

Diakoniassa korostuu aito kohtaaminen ja kanssakäyminen ihmiseltä ihmiselle.

On turha julistaa evankeliumia, jos ihmistä ei ensin kohdata ihmisenä.

 

Tätä tarvitaan myös lähetystyössä, aitoa kohtaamista ihmisten kesken. On turha julistaa evankeliumia, jos ihmistä ei ensin kohdata ihmisenä.

Lähetystyön parissa työskennellessäni olen huomannut, miten tässä hetkessä on tarpeen nähdä ensin lähelle. Jotta ihminen näkisi kaukaisenkin lähimmäisen hädän, tulee hänen ensi tulla itse autetuksi omassa hädässään.

Tehtävää siis riittää lähetyksen saralla, vaikka emme voikaan järjestää myyjäisiä ja tapahtumia hetkeen. Meitä jokaista tarvitaan toivon ylläpitäjinä ja rohkaisijoina toisillemme, lähellä ja kaukana. Emmehän siis anna tämän ajan käperryttää meitä itseemme, vaan rohkaisemaan meitä lähestymään Kristusta ja palvelemaan lähimmäistä.

Katri Tuomiharju
Kiimingin seurakunnan lähetyssihteeri
katri.tuomiharju@evl.fi

=> Anna palautetta tekstistä

Lue muita kirjoituksia aiheesta:

Toivon terveisiä: Avataan silmät mahdollisuuksille

Lue lisää aiheesta:

Kiimingin seurakunta Kirkko ja usko Näkemyksiä