Tyrnävällä ei ole havaittu digikapinaa, kirkkoherra kiittää työntekijöitä rohkeudesta

Seurakuntien oli pakko tehdä digiloikka, jotta esimerkiksi jumalanpalveluksia, hartauksia ja musiikkia saadaan korona-aikana välitettyä koteihin.

Tyrnävän kirkkoherra Teemu Isokääntä on kiitollinen siitä, kuinka rohkeasti työntekijät ovat lähteneet tekemään uusia asioita uusilla välineillä.

– Meidän seurakunnassamme ei ole havaittu digikapinaa. Uusiin juttuihin on lähdetty asenteella ”tehdään tämä niin hyvin kuin osataan”.

– On ollut tosi surullista, kun kokoava toiminta on täysin hiljentynyt. Toisaalta esimerkiksi lastenohjaajat ovat keksineet nettiin huikeasti tekemistä ja hartauksia lapsille, nuorisotyö pitää Instagram-hartauksia ja niin edelleen. Kirkko ei siis tosiaankaan ole kiinni.

Isokääntä muistaa, kuinka erikoiselta tuntui tehdä ensimmäistä jumalanpalveluksen livelähetystä Facebookiin.

– Mielikuvaharjoituksia piti tehdä, jotta osaisi katsoa kameraan kirkkoväelle puhuakseen. Nyt kun työyhteisön kokouksetkin pidetään Teams-palavereina, alkaa pikkuhiljaa tottua siihen, että oma naama näkyy ruudussa, Isokääntä naurahtaa.

Livelähetyksiä oppii tekemisen kautta

Jumalanpalvelusten nettilähetyksissä on ollut alussa haasteita melkeinpä joka seurakunnassa: milloin kuva on liian vaalea, milloin liian tumma, milloin taas ääni pätkii tai kaikuu liikaa.

– Me Tyrnävällä olemme oppineet tekemisen kautta. Myös tuomiokapitulista on tullut hyviä ohjeita jumalanpalvelusten lähettämiseen.

– Meillä kuvaamisen ovat hoitaneet nuorisotyönohjaajat, jotka ovat meistä teknisesti osaavimpia. He myös pikkuhiljaa kehittävät lähetyksiä visuaalisesti puhuttelevampaan suuntaan.

Nyt harrastetaan kirkkosurffailua

Digiloikka tehtiin pakon edessä, mutta verkkolähetykset jäävät kirkkoherran mukaan seurakuntaan pysyväksi tavaksi tavoittaa ihmisiä.

– Nyt kun elämme poikkeusaikaa, sosiaalisen median kanavissa on paljon enemmän väkeä kuin tavallisesti. Esimerkiksi meidän ensimmäinen suora jumalanpalvelus Facebook Livessä keräsi lähestulkoon 600 katselua.

Korona-ajan ilmiö on myös kirkkosurffailu.

– Olen itsekin käynyt kuuntelemassa muiden seurakuntien nettilähetyksiä, Isokääntä kertoo.

Henkinen kriisinsietokyky mitataan jos poikkeusaika pitkittyy

Tyrnävän seurakunta halusi heti koronaepidemian alkuvaiheessa viestittää seurakuntalaisilleen olevansa kuulolla.

Seurakunta avasi puhelinpäivystyksen, joka on auki peräti iltakymmeneen. Numerossa päivystävät seurakunnan kaksi pappia ja kaksi diakoniatyöntekijää.

– Emme sen kummemmin tilastoi sitä, miksi numeroon soitetaan, mutta tämänhetkinen tuntuma on, että soittajat tarvitsevat ensisijaisesti diakonista apua, esimerkiksi ruokakassia tai ohjaamista muun avun piiriin.

– Sielunhoidollisen avun tarve ei näy ainakaan vielä, mutta tilanne voi muuttua.  Nythän koronaan sairastuneiden määrä Oulun seudulla on vielä varsin pieni. Henkistä kriisinsietokykyä mitataan toden teolla sitten, jos poikkeustilanne tästä pitkittyy.

– Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä tuntuu siltä, että Tyrnävän kaltaisella pienellä paikkakunnalla ihmisten on helpompi avuntarpeessa ottaa yhteyttä tuttuun seurakunnan työntekijään kuin soittaa päivystysnumeroon, Isokääntä summaa.

Lisäksi työntekijät soittelevat läpi tyrnäväläisiä yli 70-vuotiaita.

–  Ihmiset ovat ottaneet kiitollisina vastaan sen, että kyselemme kuulumisia. Moni yksinäinen on nyt poikkeusoloissa vielä tavallistakin yksinäisempi, kun kontakteja ulkomaailmaan pitää rajoittaa.

Kirkkoherran mukaan nyt myös tehostetaan toimintaa kunnan kanssa:

– Esimerkiksi nuorisotyö tekee työnjakoa ja minimoi tekemisen päällekkäisyyksiä kunnan nuorisotoimen kanssa, jotta nuoria tavoitetaan mahdollisimman laajasti ja heiltä päästään kyselemään kuulumisia.