Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 10.5.

8.5.20

Milloin sinä olet sulkenut rakkaasi Taivaan Isän turvaan?


Kasvua rakkauteen

Kuinka sakeana ilma olisikaan, jos voisimme nähdä kaikki ne rukouspyynnöt, joita vanhemmat lastensa tähden lausuvat?
Tulevana pyhänä vietetään äitienpäivää – päivää jolloin muistamme ja kiitämme äitejä heidän työstään meidän hyväksemme.
Työ, jota äidit ja laajemmin vanhemmat lastensa tähden tekevät, tapahtuu pitkälti ilman että olisimme lapsina osanneet olla sitä heiltä pyytämässä.
Vanhempien vastuu meistä ja anteeksiantoakin vaativa työ meidän hyväksemme tapahtuu usein arjen hiljaisina ihmeinä. Taaksepäin katsoessa voi vain huomata, että tuostakin olisi syytä olla kiitollinen.
Lapsen ja vanhemman suhde – oli suhde täynnä rakkautta tai sitten rakkauden kaipuuta – tarjoaa pohjan aavistella myös sitä rakkautta, jota Jumala meille suo. Tästä vanhemman ja lapsen suhteesta voimme kasvaa kohti laajempaa, perhesiteet ylittävää lähimmäisenrakkautta.
Minä rukoilen heidän puolestaan. Pyhän evankeliumin tekstissä Jeesus kantaa vanhemman lailla huolta omistaan. Kun hän tietää matkansa kohti ristiä olevan pian käsillä, hän rukoilee opetuslastensa puolesta. Hän saatattaa heidät parhaimpaan turvaan minkä tietää – Taivaan Isän turvaan.
Se, ettei Jeesus rukoile koko maailman puolesta, vaan isänsä hänelle antamien puolesta, ei tarkoita, että Jumalan rakkaus olisi vajavaista kuin meidän ihmisten rakkaus, jossa usein näemme vain ne meille rakkaimmat.
Jeesuksen rukous omien puolesta on rukous sen puolesta, että ihmiset turvaisivat Jumalaan. Heidän joukkoonsa meillä jokaisella on oikeus astua, kunhan vain olemme valmiita kääntämään katseemme kohti Jumalaa ja antamaan hänelle sijaa elämässämme.
Milloin sinä olet sulkenut rakkaasi Taivaan Isän turvaan? Onko vanhemmillesi ollut sijaa näissä rukouksissa?

Ville Vakkuri
Kirjoittaja on Karjasillan seurakunnan pastori

 

4. sunnuntai
pääsiäisestä
Psalmi: Ps. 98: 2-9
1. lukukappale: Jes. 32: 15-20
2. lukukappale: Room. 8: 9-11
Evankeliumi: Joh. 17: 6-10

Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.

Ps. 98: 2-9
Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme,
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
  Hän muisti Israelin kansaa,
  osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää,
että Jumalamme pelasti meidät.
  Maa, kohota Herralle riemuhuuto!
  Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin,
soittakaa ja laulakaa!
  Vaskitorvin ja oinaansarvin
  kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen,
juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
  Taputtakoot virrat käsiään,
  yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä,
  sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti,
tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.

Jes. 32: 15-20
Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki.
Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi
ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.
Silloin autiomaassa asuu oikeus
ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä.
Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha.
Siitä kasvaa levollinen luottamus,
turvallisuus, joka kestää iäti.
Minun kansani saa asua rauhan niityillä,
turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.
Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan,
mutta te onnelliset, te saatte kylvää
kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan,
saatte päästää härkänne ja aasinne
vapaasti kulkemaan laitumilla.

Room. 8: 9-11
Te ette elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.

Joh. 17: 6-10
Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko