Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 17.5.

15.5.20

Rukoilenko minä oikein? Saako tästä asiasta rukoilla? Ovatko käyttämäni sanat tarpeeksi hienoja? Huokauskin riittää Jumalalle, kannustaa Mari Hevosmaa.


Huokauskin riittää Jumalalle

Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Rukouksessa voit tuoda esille omat huolesi, murheesi sekä ilosi, sekä niin suuret, kuin hyvin pienet arkipäiväisetkin asiat.

Rukouksessa voit pyytää siunausta läheisillesi, tai rukouksessa voi kertoa Jumalalle siitä, mikä sinut tekee onnelliseksi. Voit kiittää niistä hyvistä asioista, joita olet kokenut.

Mikset voisi rukoillessasi vaikka kertoa hauskasta vitsistä, jonka päivän aikana kuulit. Ei ole sellaista asiaa, jonka vuoksi ei voisi rukoilla. Voit myös luottaa siihen, että rukouksesi kuullaan.

Joskus sitä silti pohtii omia rukouksiaan. Rukoilenko minä oikein? Saako tästä asiasta rukoilla? Ovatko käyttämäni sanat tarpeeksi hienoja? Entä jos rukoilenkin väärin? Kuunteleeko minua edes kukaan? Kristityn elämään kuuluu joskus myös epäily. Eräässä Kls.-nimisen yhtyeen laulussa sanotaan näin: Mä rukoilen sua, enkä huomaa kuinka jo kannat minua.

Usein, kun painaa päänsä ja laittaa kätensä ristiin, tuleekin huomanneeksi, ettei sanoja tulekaan. Ajatuksia voi olla mielessä liian monta, jolloin ne menevät solmuun, tai ne voivat olla niin painavia ja suuria, ettei niitä osaa sanoittaa. Silloin voi vain huokaista ja sanoa: “Herra, kyllä sä tiedät.”

Loput täyttää Henki, joka puhuu puolestamme sanattomin huokauksin. Jumala kuulee ja ymmärtää rukouksemme, vaikka emme itse osaisi niitä sanoittaa.
Kuten tulevan pyhän evankeliumiteksti kertoo: Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. (Matt. 6:8)

Onneksemme meille on annettu myös valmiit sanat rukoukseen, joka varmasti sopii joka tilanteeseen ajasta ja paikasta riippumatta: Isä meidän, joka olet taivaissa.

Mari Hevosmaa
Tyrnävän seurakunnan vs. nuorisotyönohjaaja

 

5. sunnuntai pääsiäisestä
Ps. 40: 2-6
Dan. 9: 17-20
Room. 8: 24-28
Matt. 6: 5-13

Rukoussunnuntain nimi juontuu rukouskulkueista, joita Roomassa järjestettiin 300-luvulta alkaen. Ne korvasivat keväisin pelloille suuntautuneet pakanalliset kulkueet. 400-luvun lopulta lähtien kirkolliset rukouskulkueet sijoittuivat rukoussunnuntain ja helatorstain välisiin arkipäiviin, mistä johtuu niiden myöhempi nimi käyntipäivät (ruotsin gångdagar).

Rukoussunnuntain tekstit puhuvat siitä, mitä rukoileminen on ja mitä lupauksia siihen sisältyy. Teksteissä kerrotaan myös Kristuksesta suurena esirukoilijana ja rukoilemisen opettajana.

Ps. 40: 2-6
Hartaasti minä odotin Herraa,
ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.

Hän veti minut ylös syvästä kuopasta,
upottavasta liejusta.
Hän nosti minut kalliolle,
antoi lujan pohjan askelteni alle.

Hän antoi suuhuni uuden virren,
kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.
Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa
ja turvaavat Herraan.

Hyvä on sen osa,
joka luottaa Herraan,
ei etsi apua pahan voimilta
eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat.
Herra, minun Jumalani,
kukaan ei ole sinun vertaisesi!

Sinä olet tehnyt suuria tekoja,
sinä ajattelet meidän parastamme.
Minä haluan kertoa teoistasi –
niitä on enemmän kuin voin luetella.

 

Dan. 9: 17-20
Daniel rukoili ja sanoi:

”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”

Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.

 

Room. 8: 24-28
Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.
Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.

 

Matt. 6: 5-13
Jeesus opetti ja sanoi:
”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.

Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:

– Isä meidän, joka olet taivaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi,
niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
jotka ovat meille velassa.
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.”

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko