Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 24.5.

22.5.20

Jeesus lupaa ihmisille jotakin sellaista, joka paitsi sammuttaa sisimpämme janon myös saa meidät toimimaan uudella tavalla.


Kristityn flow-tila

Oletko koskaan ollut niin sanotussa flow-tilassa? Käsitteellä tarkoitetaan ymmärtääkseni mielentilaa, jossa jonkin asian tekeminen tuntuu sujuvan kuin itsestään. Vaikeudet tuntuvat silloin muuttuvan mahdollisuuksiksi. Haastavienkin asioiden käsittely tuntuu vain palkitsevalta ja punnitut ratkaisut virtaavat meihin kuin jostakin toisesta ulottuvuudesta annettuina.

Jotakin samaa lienee siinä uskossa, jonka Jeesus tahtoo tämän sunnuntain evankeliumitekstissä juhlaväen löytävän. Hän lupaa ihmisille jotakin sellaista, joka paitsi sammuttaa sisimpämme janon myös saa meidät toimimaan uudella tavalla.

Viime ajat olemme eläneet melko haastavassa tilanteessa. Pandemia on palauttanut meidät perusasioiden äärelle.

Olemme hoksanneet uudestaan, että jokapäiväistä leipää ovat ruoan lisäksi toisten ihmisten seura, mahdollisuus tehdä työtä ja tuntea itsensä merkitykselliseksi.
Flow-tilaa ei synny pelkästä haasteesta. Tarvitaan myös kokemus siitä, että haasteeseen pystyy vastaamaan.

Jeesuksen päivän evankeliumitekstissä mainitsema Virtaus meissä voisi auttaa meitä huomaamaan, että on sittenkin mahdollista elää sellaista elämää, jossa Jumala saa olla omalla paikallaan. On sittenkin mahdollista rakastaa lähimmäistään. On sittenkin mahdollista arvostaa ja rakastaa itseään sellaisena kuin on.

Vähän huomaamatta – keskellä arkista elämää – syntyisi ikään kuin kristittynä elämisen flow-tila, jonka Jumala itse Henkensä kautta saisi meissä aikaan.

Mikko Lehtovaara
Kirjoittaja on kirkon nuorisotyönohjaaja, basisti ja veneilijä

 

 

6. sunnuntai pääsiäisestä
Psalmi: Ps. 27: 1-3, 7-9
1. lukukappale: 1. Kun. 19: 8-13
2. lukukappale: Ap. t. 1: 12-14
Evankeliumi: Joh. 7: 37-39

Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta.

Ps. 27: 1-3, 7-9
Herra on minun valoni ja apuni,
ketä minä pelkäisin?
  Herra on minun elämäni turva,
  ketä siis säikkyisin?
Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun,
he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan.
  Vaikka sotajoukko saartaisi minut,
  sydämeni ei pelkäisi,
vaikka minua vastaan nousisi sota,
ei minulla olisi mitään hätää.
  Herra, kuule, kun huudan sinua!
  Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi:
”Etsikää minun kasvojani.”
  Herra, minä tahdon etsiä sinua,
  älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi,
sinä olet aina ollut minun apuni.
  Älä nytkään jätä minua, älä hylkää,
  sinä Jumalani, sinä auttajani!

1. Kun. 19: 8-13
Elia nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: ”Miksi olet täällä, Elia?” Hän vastasi: ”Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.” Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.

Ap. t. 1: 12-14
Silloin opetuslapset lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.

Joh. 7: 37-39
Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko